Viimeisten parin viikon aikana presidentinvaalitaisto on tiukentunut huomattavasti ja Joe Biden ja Donald Trump ovat kannatukseltaan nyt käytännössä tasoissa. Uusimmat valtakunnalliset tiedustelut näyttävät Bidenille edelleen kolmen prosenttiyksikön johtoa, mutta erotus on nyt hyvin lähellä tiedustelujen virhemarginaalia ja aivan toista luokkaa kuin tähän asti.
Kyseiset Rasmussenin ja Hill/Harrisin tiedustelut poikkeavat edeltäneinä viikkoina paljon huomiota saaneista, Bidenille jopa 11 prosenttiyksikön etumatkaa näyttäneistä sekä otantansa laajuudessa että virhemarginaalinsa pienuudessa.
Uusimmissa tiedusteluissa virhemarginaalia vain kaksi yksikköä tai vähemmän. Otannat ovat jopa kolminkertaisia aiempiin verrattuna ja eri äänestäjäryhmiä on painotettu vuoden 2016 tuloksen mukaisesti siinä missä aiemmissa oli etnisten vähemmistöjen suurta yliedustusta ja herätyskristillisten vieläkin suurempaa aliedustusta.
Rasmussenin uusimpien tiedustelujen mukaan myös Trumpin toimintaan presidenttinä tyytyväisten määrä on noussut useiden viikkojen laskun jälkeen takaisin 50 prosentin vaiheille. Samaan aikaan on kongressiin tyytyväisiä vain 17 prosenttia äänestäjistä.
Rasmussen oli yksi harvoista vuoden 2016 vaalien osalta oikeassa olleista tutkimuslaitoksista, ja sen metodologia poikkeaa yhä kilpailijoistaan ja se pystyy siksi tavoittamaan Trumpin hiljaisia kannattajia näitä paremmin.
Suurelta osin Bidenin etumatkan kaventuminen onkin vain näköharhaa. Entisiä paremmat tutkimukset antavat todenmukaisemman kuvan oikeasti jo pitkään vallinneesta tilanteesta.
Mutta samaan aikaan on myös Yhdysvaltain työllisyystilanne parantunut – uusia työpaikkoja tuli yli miljoona viime kuussa, 4,8 miljoonaa kesäkuussa – joskin työttömyysaste edelleen hyvin korkealla yli 10 prosentin tasolla ja bruttokansantuotteessa koettiin juuri historiallisen suuri 32 prosentin pudotus. Silti enemmistö yhdysvaltalaisista kannattaa taas presidentti Trumpin talouspolitiikkaa ja pitää sitä hyvänä.
Merkitystä voi olla myös Joe Bidenin jatkuvalla poissaololla vaalikentiltä ja hänen viime viikkoisilla lausunnoillaan, jotka asettavat taas kerran hänen kognitiivisen tilansa kyseenalaiseksi. Jo jonkin aikaa 55 prosenttia äänestäjistä on katsonut Bidenin osoittavan dementian alkuoireita ja miltei 40 prosenttia on uskonut hänen kärsivän varsinaisesta dementiasta.
Tällaisia epäilyjä ruokkivat Bidenin hyökkäys asiasta tiedustellutta journalistia kohtaan (”Oletko joku narkkari?”) ja hänen sittemmin pyörtämänsä puheet afrikkalais-amerikkalaisista – joiden äänistä hänen vaalivoittonsa lopulta riippuu – yhden kaavan mukaisena epämääräisenä massana.
Muutosta Bidenin ja Trumpin voimasuhteissa selittänevät myös lukuisissa kaupungeissa jo kolmatta kuukautta jatkuvat mellakat ja levottomuudet. Näihin kuuluu myös henkirikosten määrän räjähdysmäinen kasvu sitten mellakoiden alun (jopa 250 prosenttia esimerkiksi Los Angelesissa, 139 prosenttia Chicagossa). Keskivertoäänestäjät kaipaavat lakia ja järjestystä, eivätkä he saa kumpaakaan mielenosoituksia avoimesti lietsovilta ja poliisilaitosten lakkautuksia ajavilta demokraateilta.
Kohti virallista aloitustaan – syyskuun 7. päivän Labor Dayta – etenevä Yhdysvaltain vaalitaisto käymässä hyvin tasaväkiseksi.
