Entinen työministeri Jari Lindström (sin.) pohtii keskustelua kaikille kuuluvasta ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta Puheenvuoro-blogissaan.
Hänen mielestään ei ole oikein, että kaikki maksavat mutta kaikki eivät saa turvaa.
– Miksi julkisessa keskustelussa usein käy niin, että oli kyse politiikasta tai ay-politiikasta, ei asioista käytetä niiden oikeata nimeä? Sellainen tuntuma ainakin minulle on syntynyt, Lindström kirjoittaa.
Hänen mielestään eri tahojen pitäisi sanoa selvästi ilman kiertoilmaisuja, mitä esittää ja miten sen rahoittaisi keskusteltaessa ansiosidonnaisesta työttömyysturvajärjestelmästä ja sen uudistamisesta.
– Otetaan nyt esimerkiksi tämä ansiosidonnainen kaikille -keskustelu.
EK ilmoitti maanantaina 20.7 uudistaneensa kantansa ja kannattavansa kaikille ansiosidonnaista työttömyysturvaa.
EK:n mukaan ”yleisen työttömyysturvan luominen lisää kustannuksia ja siksi on perusteltua, että samassa yhteydessä toteutetaan EK:n jo aiemmin esittämät muutokset työttömyysturvan kannustavuuden parantamiseksi. Tämä tapahtuu mm. työttömyysturvan porrastamisella, jolloin uudistus ei toisi lisäkustannuksia eikä uudistus vähentäisi työn kannustavuutta.”
STTK vastasi tähän kutsumalla EK:n kannan uudistusta takinkäännöksi.
STTK:n mukaan ”hinta-arvio uudistukselle vaihtelee noin 200 – 300 miljoonan euron välillä. On selvää, että tällaista rahaa ei mistään tulisi lisää vaan ansiosidonnaisen turvan laajentaminen rahoitettaisiin ansioturvaa heikentämällä.”
Oikeudenmukaisuus
Selvityshenkilö, Keskuskauppakamarin pääekonomisti Mauri Kotamäki, teki vuonna 2018 silloisen sosiaali-ja terveysministeri Pirkko Mattilan (sin.) toimeksiannosta selvityksen ansiosidonnaisen kehittämismahdollisuuksista.
Tuon selvityksen tiivistelmä kuvaa Lindströmin mukaan toimeksiannon syytä:
”Ansiosidonnaisen työttömyysturvan rahoitus perustuu merkittävältä osalta kaikkien palkansaajien maksamiin työttömyysvakuutusmaksuihin. Työttömyyskassojen jäsenmaksujen osuus rahoituksesta on 5,5 prosenttia. Ansiosidonnaiseen päivärahaan ovat oikeutettuja ainoastaan työttömyyskassojen jäsenet. Työttömyyskassan jäsenmaksun voi vähentää verotuksessa. Työttömyyskassoihin kuulumattomat henkilöt rahoittavat siis osaltaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa, mutta eivät ole oikeutettuja itse vakuutukseen. Näitä peruspäivärahaan oikeutettuja henkilöitä oli vuonna 2017 yli 70 000. Peruspäivärahaa saavat henkilöt ovat keskimäärin heikommassa työmarkkina-asemassa kuin ansiopäivärahaa saavat verrokkinsa.”
Selvityksen mukaan edellä kuvattu yhdenvertaisuusongelma olisi mahdollista korjata muuttamalla järjestelmä yleiseksi kaikille työssäoloehdon täyttäneille henkilöille. Tällöin järjestelmässä rahoittajien ja hyötyjien välillä olisi parempi yhteys ja vakuutusperustaisuus parantuisi.
Selvityksessä tutkittiin kolmea erilaista uudistusvaihtoehtoa, joilla kaikille yhtäläinen ansiopäiväraha olisi mahdollista järjestää.
Ensimmäisenä vaihtoehtona tarkasteltiin peruspäivärahan muuttamista ansiosidonnaiseksi etuudeksi. Toisena vaihtoehtona arvioitiin työttömyyskassan pakollista jäsenyyttä ja kolmantena ansiosidonnaisen työttömyysturvan hallinnoinnin ja toimeenpanon siirtämistä Kansaneläkelaitokselle.
”Uudistusvaihtoehdot olisivat nykyistä ansiosidonnaista työttömyysturvajärjestelmää yksinkertaisempia, yhdenvertaisempia ja muodostaisivat loogisemman kokonaisuuden”
Selvityksen perusteella esitettiin seuraavaa:
”Lyhyellä aikavälillä olisi perusteltua ottaa käyttöön ansiosidonnainen peruspäiväraha. Tällöin nykymuotoisen ansiosidonnaisen päivärahan hallinnoinnissa ei tapahtuisi merkittäviä muutoksia, eikä uudistus vaikuttaisi merkittävästi Kelan toimintaan. Uudistus olisi kokonaisuutena suhteellisen kevyt ja kohtalaisen suoraviivainen tapa saavuttaa yhdenvertaisempi työttömyysturvajärjestelmä.
Nykyinen 26 palkansaajakassan hajautettu järjestelmä on hallinnollisesti raskas ja samalla työttömiä eriarvoistava. Työttömyyskassojen lukumäärä olisi mielekästä olennaisesti vähentää esimerkiksi noin viiteen toimijaan sekä hallinnollisten kustannusten kurissa pitämiseksi että työttömien yhdenvertaisen palvelun varmistamiseksi. Jos näin ei tapahtuisi keskipitkällä aikavälillä, olisi valmisteltava siirtyminen keskitettyyn, Kelan hallinnoimaan yleiseen ansioturvaan.
Selvityksen laskelman mukaan Kelan hoitama keskitetty järjestelmä voisi johtaa yli 40 miljoonan euron vuosittaisiin säästöihin hallinnollisissa menoissa.”
Lindströmin mukaan kyse on siis oikeudenmukaisuudesta verrattuna nykyjärjestelmään.
– No, tätä on nyt siis kritisoitu palkansaajajärjestöjen puolelta sen vuoksi, että ei ole esitetty lisärahoitusta järjestelmään vaan uudistus tapahtuisi ns.kustannusneutraalisti. Se taas tarkoittaa suomeksi sitä, että työttömyysturvaa leikataan tavalla tai toisella. Eikö?
Moni tuntuu jakavan käsityksen siitä ettei nykysysteemi ole oikeudenmukainen.
– Myös eduskuntapuolueiden puheenjohtajat Maikkarin tentissä taisivat nostaa käden ylös kannattaakseen tätä. Eihän sellainen tilanne ole oikein, että kaikki maksavat mutta kaikki eivät saa turvaa. Se onkin hyvä lähtökohta keskustelulle, mutta erimielisyydet syntyvät siitä, miten järjestelmää tulisi uudistaa. Lisäämällä rahoitusta vai tekemällä uudistus kustannusneutraalisti. Rahaa ei taida löytyä, joten vaihtoehto olisi kustannusneutraali tapa?
Lindströmin mielestä olisi perin toivottavaa sanoa ääneen, mitä esittää ja miten sen rahoittaisi.
– Jos ei ole halua tai edellytyksiä laittaa uutta rahaa järjestelmän uudistamiseen, sanottakoon se ääneen. Ja samalla olisi hyvä kertoa myös mikä logiikka on tämän ajattelun takana.
– Ymmärtääkseni silloin puhutaan ennen kaikkea kannusteloukusta eli siitä, että katsotaan työttömyysturvan tason olevan liian korkea ja näin muodostavan esteen ottaa vastaan myös heikommin palkattua työtä. Eikö niin? Tai että porrastamalla turvaa, oletetaan että henkilö työllistyisi nopeammin- tai kannuste siihen tulee järjestelmän porrastamisesta. Alussa olisi siis korkeampi työttömyysturva, joka heikkenee työttömyyden pidentyessä.
Ei pakkojäsenyydelle
Ylen uutisessa todettiin 18.7 lauantainatodetaan, että ”ansiosidonnaisen uudistaminen ei olisi tietenkään ilmaista. Kotamäki on laskenut, että kulut olisivat uudistusmallista riippuen 140–280 miljoonaa euroa. Varmaa on, että rahaa palaisi, kun ansiosidonnaisen tuen piiriin pääsisi lisää ihmisiä”.
– Mielestäni jos ansiosidonnaista laajennetaan eikä siihen olla valmiita laittamaan uutta rahaa, se leikkaa vääjäämättä turvaa jollakin tavalla. Näin minä tämän ymmärrän, Lindstöm toteaa.
Hänen mukaansa on kyse siitä, että laajennettaessa työttömyysturvaa se maksaa.
– Ja jos siihen ei ole valmiutta tai mahdollisuutta lisätä rahaa, se leikkaa työttömyysturvaa. Vai miten tämä on muuten mahdollista, jos samaa rahaa on jakamassa enemmän ottajia?
– Ja hallinnoimisen osalta pitää uskaltaa sanoa ääneen mistä johtuu nykyisen kassajärjestelmän puolustaminen. Vallan ja jäsenien menettämisen pelosta? Vaikkeivat kaikki kassat ole nytkään sidottuja liittoihin.
Lindström ei kannata työttömyyskassojen pakkojäsenyyttä, vaan lähtisi liikkeelle Kela-mallista.
– Sanna Marinin (sd.) hallituksen hallitusohjelmassa on tästä asiasta kirjaus, jossa asiaa selvitetään. En ole huomannut selvityksen alkaneen. Siitä on vielä todella pitkä matka päätöksiin.
– Kun kuitenkin näyttää sille, että itse asialle on olemassa poliittista yhteisnäkemystä, on siitä hyvä lähteä liikkeelle. Piru asuukin yksityiskohdissa ja niistä linjaaminen on vaativaa. Keskustelua ei kuitenkaan pidä pelätä. Vahva tuki sellaiseen on olemassa.
Lindström ehdottaa, että sosiaali- ja terveysministeriö ja hallitus laittaisivat parlamentaarisen pohdinnan käyntiin nopealla aikataululla heti syksyllä.
– Aihehan osuu ihan kaikkiin puolueisiin nyt ja ennen kaikkea tulevaisuudessa. Ei sitä karkuun pääse.
– Ja kyllä. Minä tiedän, että Suomessa on kolmikanta. Senkin tulee ottaa asiaan kantaa. Mutta päätökset ovat niiden käsissä, jotka on siihen tehtävään valittu. Eduskunnalla.
