Helsingin pormestari Jan Vapaavuoren mukaan koronakriisin hoitoon kannattaa hakea oppia 1990-luvulta.
– Laman keskeinen oppi oli, että taloudelliset, sosiaaliset ja terveydelliset ulottuvuudet kietoutuvat vahvasti toisiinsa, ja että erityisesti vakavat talousongelmat johtavat muihin pitkäkestoisiin ongelmiin, Vapaavuori kirjoittaa Aamulehdessä.
– Konkursseista, irtisanomisista ja työttömyydestä seurasi merkittäviä päihdeongelmia, lastensuojelutarvetta, mielenterveysoireilua, perheväkivaltaa ja syrjäytymistä monien vähemmän dramaattisten vaikutusten ohella. Kriisin syvyyteen vaikutti kaikkein voimakkaimmin se, kuinka pahasti työttömyys lisääntyi.
Vapaavuoren mukaan koronakriisiä ei pidä hoitaa vain ”terveys edellä”.
– Tapa, jolla koronakriisin terveyskysymystä – eli viruksen leviämistä – vastaan taistellaan, aiheuttaa isoja sosiaalisia ja taloudellisia seurausvaikutuksia. Jos lama-ajasta jotain oikeasti pitäisi oppia, olkoon se ymmärrys siitä, että kriisin hallinnassa pitäisi samanaikaisesti torjua niin sen terveys-, sosiaalisia kuin talousvaikutuksiakin, hän kirjoittaa.
– Kriisin yksipuolinen hoito johtaisi oravanpyörään, joka luo maahamme pahoinvointia pitkälle sen jälkeenkin, kun akuutti terveyskriisi on ohitettu.
Lama-ajan oppeja pitäisi Vapaavuoren mukaan olla myös ymmärrys yhteistyön tärkeydestä.
– Kansakunnan kokonaiskestävyyttä ei paranna se, jos hallitus suhtautuu ylimalkaisesti vuoropuheluun yritysten kanssa, joita kriisi käytännössä koskee tai kaupunkien kanssa, jotka kriisiä käytännössä hoitavat, hän kirjoittaa.
Vapaavuori muistuttaa, että Suomi nousi 90-luvun lamasta yhteiskuntaa uudistamalla.
– Ilman tuolloin tehtyjä rakenteellisia uudistuksia vaikkapa yritysverotuksessa tai rohkeita resurssipriorisointeja tutkimus- ja kehitysmenoihin, palautuminen kriisistä olisi ollut olennaisesti tuskaisempaa.
