Dioksiinien ja PCB-yhdisteiden päästöjä on rajoitettu voimakkaasti kansainvälisin sopimuksin ja rajoituksin, mikä näkyy mittaustuloksissa.
Myös bromattujen palonestoaineiden (PBDE) pitoisuudet silakoissa ovat puolittuneet 2000-luvulla, mikä kertoo yhdisteille asetettujen käyttökieltojen vaikutuksesta. Elohopean pitoisuus on säilynyt ennallaan. Se on kuitenkin selvästi pienempi kuin EU:ssa asetettu enimmäispitoisuus.
Sen sijaan vettä ja likaa hylkivissä tekstiileissä ja teollisuudessa käytettävien perfluorattujen alkyyliyhdisteiden (PFAS) pitoisuudet ovat kasvaneet hieman vuodesta 2009. Pitoisuudet ovat kuitenkin niin pieniä, etteivät ne aiheuta terveyshaittaa. Perfluorattujen yhdisteiden käyttöä on alettu rajoittaa vasta viime vuosina.
Metalleista vain arseenin kokonaispitoisuudet silakoissa ovat jonkin verran kasvaneet vuoteen 2002 verrattuna. Kaloissa arseeni on pääosin orgaanisessa muodossa, jota yleensä pidetään ihmiselle haitattomana.
Terveyshyödyt voittavat mahdolliset haitat
Ympäristömyrkyistä huolimatta kalan käyttö on turvallista ja terveellistä. Sekä dioksiinien että PCB-yhdisteiden keskimääräiset pitoisuudet ovat selvästi EU:n asettamia enimmäispitoisuuksia pienemmät.
– Kala on terveellistä ja ravintoarvoltaan hyvää ruokaa. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksena on, että ihmiset söisivät kalaa vähintään kaksi kertaa viikossa ja käyttäisivät useampia kalalajeja. Eviran mukaan lasten, nuorten ja hedelmällisessä iässä olevien ei kuitenkaan kannata syödä isoja silakoita eikä Itämerestä pyydettyjä lohia tai taimenia useammin kuin 1-2 kertaa kuukaudessa, kertoo tutkimusprofessori Hannu Kiviranta Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
Dioksiineja ja PCB-yhdisteitä kertyy eniten Itämeren rasvaisiin kaloihin, kuten kilohailiin ja silakkaan, jotka ovat Itämeren lohen pääasiallista ravintoa.
Arvioiden mukaan jopa yli 80 prosenttia suomalaisten dioksiinien ja PCB-yhdisteiden kokonaissaannista tulee luonnonkalasta. Suomalaisten altistuminen dioksiineille ja PCB-yhdisteille vähenee, kun näiden yhdisteiden pitoisuudet pienenevät Itämeren rasvaisessa kalassa.
Tutkimuksen ovat tehneet Evira, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Luonnonvarakeskus ja Suomen ympäristökeskus.
