X
SULJE MAINOS
Kirjoittaja pitää kotia, uskoa, isänmaata ja yhteistyötä vahvasti puolustettavina arvoina. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

Jarno Limnell: Isänmaata saa rakastaa

Kirjoittajan mukaan Suomi on menestystarina, jota pitää puolustaa puoluekannasta riippumatta.

Sen jälkeen kun itsenäisyyspäivänä ilmoitin olevani ehdolla kunnallisvaaleissa, moni on tullut kysymään minulta, miksi olen nimenomaan kokoomuslainen. Kysymys on hyvä. Mielestäni jokaisen pitää pystyä perustelemaan, miksi on valinnut juuri sen puolueen, jonka listoilta ehdolle pyrkii.

Oman poliittisen kodin valinta ei ole mitätön päätös. Se on merkittävä. Kyse ei politiikassa kuitenkaan ensisijaisesti ole puolueesta vaan isänmaasta, jonka parhaaksi toimiminen tulee olla niin politiikan kuin puolueen toiminnan keskiössä. Politiikka ei ole itseisarvo, eikä sen pitäisi olla valtapeliä. Jos ei ole valmis toimimaan vilpittömästi ja rehellisesti, on politiikka väärä laji. Kyllä tolkun suomalaiset huomaavat, onko motiivi oikea. Huoli Suomesta ja sen tulevaisuudesta on keskeisin motivaatio miksi päätin lähteä mukaan politiikkaan, ja nimenomaan kokoomuslaisena.

Koska turvallisuus on minulle läheinen ja tärkeä asia, puhun sen puolesta usein ja mielelläni. Onhan Suomen ja suomalaisten turvallisuus kuitenkin minulle sydämenasia ja olen työkseni tehnyt Suomesta turvallisempaa jo 25 vuotta. Siksi eniten kysymyksiä on tullut siitä, miksi en ole perussuomalainen.

Kysymys kertoo kuitenkin enemmän kaikista muista puolueista kuin perussuomalaisista. Useat kokevat, että juuri perussuomalaiset on pitänyt turvallisuusteemaa esillä enemmän kuin muut. Mielikuva ei silti ole syntynyt perussuomalaisten aktiivisuuden vuoksi, vaan muiden puolueiden passiivisuuden vuoksi. Tämä huomio koskee myös kokoomusta.

Passiivinen turvallisuuskeskustelu johtuu siitä, että vielä ei olla täysin ymmärretty, mitä moderni turvallisuus tämän päivän yhteiskunnassa tarkoittaa ja miten siitä tulisi huolehtia. Turvallisuus, uhkineen ja varautumisineen, muuttuu ajan myötä. Modernin turvallisuuden hahmottaminen on ensiarvoisen tärkeää nopeasti muuttuvassa maailmassa – Suomen ja suomalaisten turvallisuuden huolehtimisen kannalta.

Olen sitä mieltä, että isänmaasta on pidettävä huolta ja sitä tulee puolustaa puoluekannasta riippumatta. Suomi on menestystarina. Mielestäni isänmaallinen voi, saa ja pitää olla puoluekannasta riippumatta.

Perussuomalaisten vastaus lähes kysymykseen kuin kysymykseen on “rajat kiinni”. Rajojen sulkemisen vaatiminen on, valitettavasti, usein näköalatonta identiteettipolitiikkaa. Identiteettipolitiikka perustuu ensin jakoon “meihin” ja “niihin”, ja sen jälkeen “niiden muiden” oikeuksien rajoittamiseen. Tätä tapahtuu poliittisen kartan kaikilla laidoilla.

Ymmärrän kyllä, mistä tarve laittaa rajat kiinni ja palata menneeseen kumpuaa. Kun tuntuu siltä, että kaikki muuttuu liian nopeasti eikä mihinkään voi vaikuttaa, varmasti jokainen meistä haluaisi välillä painaa stop-nappia. Menneestä löytyisi se tuttu ja turvallinen rooli, jossa ei tarvitsisi koko ajan pelätä oman pärjäämisensä puolesta.

Tosiasia on kuitenkin se, että menneeseen ei ole paluuta. Viimeistään koronavirus osoitti, että koko ihmiskunta on yksi iso yhteisö. Vaikka rajat laitettaisiin kiinni ja virus saataisi hallintaan, palaisi sen ennen pitkää uudestaan ja uudestaan takaisin. Kukaan ei ole turvassa ennen kuin kaikki ovat turvassa.

Samalla tavalla Suomen huoltosuhde ratkaistaan ainoastaan maahanmuutolla. Kukaan ei kiistä, etteikö nykyisessä järjestelmässä olisi valuvikoja – niin turvapaikanhakuprosessissa kuin vaikkapa koulutettujen erikoisosaajien työluvissa – mutta kumpikaan näistä ei ratkea rajat sulkemalla. Ratkaisu ongelma-alueilta muuttaville maahanmuuttajille on paremmassa integraatiossa ja ratkaisu erikoisosaajien houkuttelemiseen byrokratian vähentämisessä sekä käsittelyn nopeuttamisessa.

Menneisyyteen haikailu ei ole realismia, vaan vastuunpakoilua. Sisäänpäinkääntyminen ei ole pitkäkestoinen ratkaisu, vaan pelkoa kohdata ongelmien todellisia taustatekijöitä. Suomen tulevaisuuden haasteisiin ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua, mutta ihan yhtä vähän niihin löytyy mustavalkoisesti vain oikeita tai vääriä ratkaisuja.

Rajat kiinni ei ole ratkaisu – eikä Suomen tulevaisuus löydy menneestä. Ei pidä olla naiivi, kuten tasavallan presidentti sanoi uudenvuoden puheessaan, mutta ei pidä myöskään uskoa helppoihin ja yksinkertaisiin vastauksiin. Niitä kun ei ole.

Vierastan sitä repivää kielenkäyttöä, jota esiintyy nykyisessä poliittisessa puheessa. Minulle demokratiaan kuuluu aina lain, järjestyksen ja kanssaihmisen kunnioittaminen. Kansanvaltaa pitäisi pyrkiä rakentamaan, ei murentamaan. On hyvin vaikea ymmärtää Suomessa voimistuvia vastakkainasettelun lisäämisen motiiveja. Se tie on vaarallinen, kuten Yhdysvaltojen tapahtumat osoittavat. Yhteiskunnassamme on nyt aika koota ja eheyttää, ei hajottaa.

Poliittisten teemojen omiminen ei myöskään ole tätä päivää. Mielestäni esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunta on isänmaallisuutta. Silti ensin mainittu mielletään vihreiden yksinoikeudeksi ja jälkimmäinen perussuomalaisten. Mielestäni järkevä ihminen voi samaan aikaan olla sekä isänmaallinen että huolissaan ilmaston lämpenemisestä ja sen vaikutuksista.

Sellainen poliitikko, joka oikeasti haluaa rakentaa parempaa isänmaata suomalaisille, ei ainoastaan puhu siitä. Kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseen vaaditaan tekoja: puoluerajat ja vaalikaudet ylittävää yhteistyötä, toisten ihmisten kunnioittamista, tulevaisuuden haasteiden rehellistä hyväksymistä ja niihin vastaamista – myös epätäydellisin keinoin. On parempi ottaa yhdessä yksi askel eteenpäin, kuin kaksi askelta yksin.

Olen elämässäni ja työurallani oppinut miten arvoperusta on kaiken toiminnan lähtökohta. Arvoilla todella on merkitystä. Arvot tarkoittavat niitä keskeisiä periaatteita, joiden mukaisesti haluamme elää ja yhteiskuntaamme rakentaa. Arvot yhdistävät ja erottavat. Minulle tärkeitä arvoja, joita pidän myös hyvin vahvasti kokoomuslaisina arvoina, ovat koti, usko, isänmaa ja yhteistyö. Näissä arvoissa yhdistyy sekä perinteiden kunnioittaminen että moderni yhteisöllisyys ja eteenpäin katsominen.

Koti on listalla ensimmäisenä, ja syystä. Vaimoni sanoin, kodin pitää olla turvallisin paikka, jossa saa olla rakastetusti oma itsensä. Koti merkitsee huolenpitoa itsestä ja toisista, turvaa arjessa sekä oikeudenmukaisuuden kokemusta elämässä. Kodin oltava turvallinen kaikille, niin naisille, miehille kuin lapsille.

Usko. Jokainen saa vapaasti uskoa siihen mihin haluaa, kenenkään tuomitsematta. Usko merkitsee lisäksi uskoa tulevaisuuteen – mahdollisuuksien toteuttamiseen itsensä osalta, mutta myös luottamusta yhteiskunnan osalta. Politiikan tulee olla sellaista, että se herättää perustellusti uskoa tulevaan.

Isänmaata saa rakastaa. On hienoa olla ylpeä maastamme, suomalaisuudesta ja siniristilipusta. Suomi on menestystarina ja isänmaanrakkauteen yhdistyy niin vapaus kuin vastuullisuus. Isänmaasta saa pitää huolta ja sitä tulee puolustaa puoluekannasta riippumatta.

Historiamme opettaa, että yhdessä tekeminen on aina ollut vahvuutemme. Yhteistyö on vienyt parempaan. Niin sen pitäisi olla jatkossakin. Vain yhteistyöllä ja toisiamme kunnioittamalla pärjäämme. Yhteistyö tarkoittaa rohkeutta pitää huolta toisistamme, ylläpitää luottamusta ja luoda uutta. Pärjäämme parhaiten yhdessä, ilman jakolinjoja.

Koti, usko, isänmaa ja yhteistyö ovat suomalaisia arvoja, joiden takana voi ja pitää seisoa selkä suorana – erityisesti haasteellisina aikoina. Jos minun jokin vaalislogan pitäisi keksiä, se kuuluisi näin: Pidetään yhdessä huoli toisistamme ja siitä, että Suomi säilyy oikeudenmukaisena, tasa-arvoisena, demokraattisena ja niiden myötä turvallisena maana.

Uskon, että erityisesti tässä ajassa tarvitsemme yhdistävää ja eheyttävää politiikkaa, joka huolehtii koko Suomen ja kaikkien suomalaisten tulevaisuudesta. Sellainen on Isänmaani ja Kokoomukseni.

Jarno Limnell

Jarno Limnell

Jarno Limnéll on kyberturvallisuuden työelämäprofessori Aalto-yliopistossa, dosentti kolmessa yliopistossa ja Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt