Indonesia on vuonna 2014 alkaneen laittoman kalastuksen vastaisen kampanjan aikana upottanut ja räjäyttänyt yli 500 kalastusalusta.
Aluksia ei enää viime aikoina ole näyttävästi räjäytetty TV-kameroiden edessä, vaan useimmiten lastattu täyteen painoja ja upotettu.
Kalastusministeri Susi Pudjiastuti syyttää kiinalaisia ja muista lähivaltioista tulevia salakalastajia siitä, että ne ovat vieneet jopa 80 prosenttia Indonesialle kuuluvista kalasaaliista.
Pudjiastuti on kieltänyt kokonaan ulkomaisten troolarien tulon maansa aluevesille. Hänen mukaansa kalasaaliita lastataan usein pienemmistä aluksista pääosin kiinalaisomisteisiin emoaluksiin vesirajojen tuntumassa.
Osin salakalastuksen vastaisen kampanjan ansiosta Indonesialle kuuluvien vesien saalismäärät ovat nousseet huomattavasti. Tämä on mahdollistanut aiemmin kiinalaisten kanssa yhteistyössä toimineiden indonesialaisten alan liikemiesten pääsemisen omilleen.
Ministeri Pudjiastutin arvion mukaan kuitenkin vain neljännes paikallisista isoista kalastusaluksista on asianmukaisesti rekisteröity. Tämä merkitsee valtiolle suurta maksujen ja verotulojen menetystä.
Kalastussektorin osuus Indonesian BKT:sta on kuitenkin viimeisen kolmen vuoden aikana noussut lähes kuusi prosenttia vuodessa ja sen koko BKT-osuus on nyt noin kahdeksan prosenttia.
Viisi vuotta kiellon voimaan astumisen jälkeen Indonesiasta on tullut maailman suurin tonnikalan tuottaja, se vastaa nyt 16 prosentista maailman tonnikalan viennistä. Puolet maan viennistä menee jäädytettyjen kokonaisten kalojen tai fileiden muodossa Yhdysvaltoihin.
Myös kalasäilyketehtaiden määrä on moninkertaistunut. Esimerkiksi Sulawesin saarella sijaitsevan Bitungin kalastamassa tehtaita on nyt 47, kun ennen laittoman kalastuksen kiellon alkua niitä oli vain muutama.
Kiina etsii saalista satelliiteilla
Kiellon vuoksi kiinalainen kalastusteollisuus on joutunut etsimään uusia keinoja. He ovat alkaneet käyttämään satellittitarkkailua, jonka avulla isoja kalaparvia pyritään saalistamaan ennen kuin ne ehtivät Indonesian vesille.
Indonesian satelliittitarkkailu taas on havainnut usein jopa 4000 isoa, pääosin kiinalaista ja taiwanilaista kalastusalusta alueensa reunamilla. Tämä on herättänyt huolta kalastuksen kestävyydestä, vaikka kalamäärät Indonesian vesillä ovatkin olleet kasvussa.
Kiina on myös alkanut sijoittamaan kalastusalustensa joukkoon rannikkovartioston ja merivoimien partioveneitä. Indonesia on vastannut samalla mitalla käyttämällä samanlaista taktiikkaa, kun sikäläiset alukset kalastavat Etelä-Kiinan merellä vesillä, joita Kiina pitää vastoin kansainvälisiä merirajamäärittelyjä ominaan.
Indonesia on myös lähettänyt tankkereita pitämään huolta alustensa polttoainetäydennyksistä ja alkanut lennättää miehittämättömiä lennokkeja tarkkailutarkoituksessa.
Indonesian rajoitustoimet ovat tehonneet niin, että viimeisten kahden vuoden aikana sen vesillä ei ole nähty enää kiinalaisia troolareita.
Ongelmatonta toiminta ei kuitenkaan ole, sillä Kiinalla ja Indonesialla on monia suuria yhteishankkeita muilla aloilla. Näihin kuuluu muun muassa kiinalaisrahoitteinen kuuden miljardin dollarin nopean yhteyden rautatie Indonesian isoimpien kaupunkien Jakartan ja Bandungin välillä.
Asiaa korostaa vielä se, että Bandung on mainittu yhtenä mahdollisuutena maan uudeksi pääkaupungiksi, kun yhä useammat poliitikot ja talouselämän edustajat ovat esittäneet, että tulvien ja muiden suurten ongelmien vaivaama Jakarta ei enää ole sopiva paikka pääkaupungiksi.
Kalastusriitoja on ollut myös muiden lähivaltioiden kanssa. Esimerkiksi toukokuussa Indonesia upotti kaikkiaan 38 vesillään kalastanutta vietnamilaisalusta.
Indonesia on ensimmäisenä maailman maana tehnyt vesiensä automaattisesta paikannusjärjestelmästä julkisen. Läntisestä Acehista itäiseen Papuaan ulottuva, Italiassa suunniteltu järjestelmä kertoo reaaliaikaisesti tiedot kaikista valtavalla alueella liikkuvista aluksista.
