Ympäristöryhmä Perjantait Gretan kanssa osoittaa mieltään eduskuntatalon portailla perjantaisin. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

Antti Marttinen: Ilmastovaalit vai ilmastojytky?

Jokaisella merkittävällä poliitikolla on sosiaalisessa mediassa oma halveksujien laahuksensa.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo kirjoitti tällä viikolla Maaseudun Tulevaisuuteen innostuneen kolumnin ilmastonmuutoksen torjunnasta. ”Meidän kaikkien on otettava ilmastonmuutoksen hillintä vakavasti”, hän muistutti ja esitti konkreettisena keinona verotuksen painopisteen siirtämistä työn ja yrittämisen verotuksesta haittaveroihin. Hän keventäisi vähäpäästöisten autoveroa ja siirtäisi sitä suuripäästöisiin. Sävy oli toiveikkuutta herättelevä: we can do it!

Noissa näkemyksissä tuskin on mitään yllättävää. Orpo edustaa sitä suomalaisten poliitikkojen valtavirtaa, jonka mielestä ilmastonmuutoksen torjuntaan on käytävä tosissaan ja paljon täytyy tehdä jo ensi vaalikaudella. Myös kipeitä toimia.

Sävyissä varmasti on eroja. Jotkut puolueet ovat tavoitteissaan selvästi kunnianhimoisempia kuin toiset. Ja sitten, kun siirrytään konkreettisiin toimiin, alkaa todella tiukka vääntö. Liikenteen verotuksessa voidaan perustella lähes päinvastaisia toimia ilmastonmuutoksen torjunnalla. Samoin silloin, kun puhutaan metsistä. Sekä niiden hakkaamista että hakkaamatta jättämistä voidaan puolustaa ilmastolla. Kaikilla ilmastotoimilla on myös sosiaaliset ja taloudelliset seurauksensa, ja nekin ohjaavat puolueita eri suuntiin.

Mutta silti tavoite on aika lailla yhteinen. Sekä poliitikot että kansalaiset ovat huolestuneita ja haluavat päättäväisiä toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Vai haluavatko sittenkään? Elämmekö ilmastonmuutoskuplassa?

***

MT:n sivuilla Orpon kirjoituksen perässä oli vain kaksi kommenttia, molemmat luonnollisesti kriittisiä. Toisessa keskityttiin autoveroon, mutta toinen oli luonteeltaan yleisempi: ”Kannattaa painaa jarrua eikä hötkyillä. Vasta kun koko muu maailma hengittää yhtä puhdasta ilmaa kuin suomalaiset Suomessa…”

Parista kommentista on turha tehdä johtopäätöksiä. Mutta sitten Orpo laittoi kirjoituksensa omalle sivulleen facebookissa: ”Toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tarvitaan enemmän ja nopeammin maailmanlaajuisesti, EU:ssa, Suomessa ja kotitalouksissa.” Tätä kirjoittaessa kommentteja oli ilmestynyt 307 kappaletta. Suurin osa kielteisiä, erittäin kielteisiä, vähätteleviä, naureskelevia ja pilkallisia.

Tiedän hyvin, että jokaisella merkittävällä poliitikolla on sosiaalisessa mediassa oma halveksujien ja pilkkaajien laahuksensa, oli äänessä sitten Orpo, Antti Rinne tai Li Andersson. Mitä tahansa poliitikko sanoo, sama likasangollinen kaatuu aina niskaan: ”Petteri päästelee aivopieruja.” Jos tämän ns. normikuran jättää pois, nousi nyt esiin pari yhä uudelleen toistuvaa perusargumenttia, joihin kannattaa kiinnittää huomiota:

– Suomen päästöt ovat vähäiset, ei niillä maailmaa pelasteta. Kunhan ensin Kiina, Intia, Brasilia, muslimit, afrikkalaiset ja mitä niitä onkaan?

– Jäitä hattuun, ilmasto ei muutukaan. Älä valehtele Orpo!

– Ilmastonmuutos on nyt pelkkä ohimenevä muotijuttu ja vaalitäky.

– Maahanmuutto on todellinen ongelma, ei ilmasto. Rajat kiinni!

– Työttömyys, verotus, vanhukset, lapset jne. ovat tärkeämpiä huolia.

– Ei meillä köyhillä ole varaa sähköautoihin. Taas käydään duunarin/työttömän/eläkeläisen lompakolle.

– Taas ollaan autoilijalta kuppaamassa.

Eli Suomen toimilla ilmastonmuutosta ei pysäytetä, jos sitä muutosta yleensä onkaan. Kaikki muut ongelmat ovat tärkeämpiä, varsinkin maahanmuutto. Kaikki ehdotetut toimet ovat törkeitä. Joko ne ovat typeriä tai sitten ne suosivat rikkaita ja kohdistuvat väärin.

***

Tuo otos ei edusta kansalaisten enemmistöä, vaan toivottavasti suhteellisen pientä, vaikka äänekästä vähemmistöä. Mutta pelkään ja veikkaan, että keväällä eduskuntaan pyrkivät tulevat yllättymään, kun törmäävät yhä uudelleen noihin mielipiteisiin kiertäessään turuilla ja toreilla.

Jo nyt on tiedossa, että Jussi Halla-ahon perussuomalaiset tulevat panostamaan täysillä tuohon ilmastonihilismiin. Heille se on maahanmuuton ohella vaaleissa kärkiteema, jonka varaan he yrittävät rakentaa uutta jytkyä vuosien 2011 ja 2015 malliin. Vaikka Timo Soini ei ole enää joukoissa, soinimaiset yksinkertaistetut onelinerit ovat ahkerassa käytössä. Perusteesi on juuri tuo, että Suomi ei voi pelastaa maailmaa.

Tällä voi olla se ikävä vaikutus, että huhtikuun lähestyessä muutkin puolueet ja poliitikot alkavat vesittää ilmastokantojaan. Näkökulma siirtyy konkreettisista toimenpide-ehdotuksista jonnekin 2040-luvun taivaanrantaan, jonne maalaillaan milloin mitäkin neutraalia tulevaisuutta. Siihen rinnalle yritetään sitten keksiä mahdollisimman ”kivoja” keinoja ja kannusteita, joilla muka helposti ratkaistaan ongelmat.

Ilmastonmuutosta ei kuitenkaan voi paeta. Se on meillä jo tässä ja nyt.

 

Antti Marttinen

Antti Marttinen

Kirjoittaja on viestintäyrittäjä ja Taloustaidon ex-päätoimittaja.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt