Hallitus vetäytyy tänään pohtimaan ilmastotoimiaan. Konkreettisista päätöksistä ilmassa on ollut valtion sijoitusyhtiö Vaken reilun kahden miljardin euron pääomien suuntaaminen ilmastorahastoksi. Ilmastotoimissa pitääkin olla kyse nimenomaan investoinneista eikä uhrauksilla pelottelusta.

Hallitus on puhunut ilmastorahaston suuntaamisesta teollisuudelle. Teollisuuden suurhankkeisiin kuitenkin löytyy jo tällä haavaa melko hyvin rahoitusta. Lainatakaukset ja investointiavustukset voisivat tulla enemmän tarpeeseen maalämpöön investoiville taloyhtiöille ja omakotitaloille. Niiden on usein vaikea saada lainaa kannattaviinkaan lämmitystapamuutoksiin.

Suomessa Raahen terästehdasta pyörittävä SSAB julkisti juuri korvaavansa hiilen käytön vedyllä terästehtaissaan. Vety-teräkseen siirtyminen poistaisi kaikista tämän hetkisistä päästöistä Suomessa noin seitsemän prosenttia ja Ruotsissa lähes 10 prosenttia. Puhutaan miljardi-investoinnista. Vihreiden rahastojen edut toki helpottavat investointia, mutta teollisuudelle ilmastopainotteisia sijoituksia on jo saatavilla. Niitä on tulossa joka tapauksessa lisää esimerkiksi EU:n biljoonan euron green deal -rahoituksesta. Myös maailman suurimmat yksityiset sijoitusrahastot ovat yksi toisensa jälkeen julistaneet etsivänsä salkkuunsa lisää ilmastosijoituksia.

Teollisuuden suurinvestointien pullonkaula ei tällä hetkellä ole niinkään rahoitus vaan kannattavuus. Kuinka nopeasti vaikkapa vety-teräkseen siirtyminen maksaa itsensä takaisin säästyvinä fossiilikuluina ja päästömaksuina? Siihen voidaan vaikuttaa ennen kaikkea suosimalla sähköä fossiilisten sijaan energiaveroissa ja nopeuttamalla päästöoikeuksien niukentumista EU:n päästökaupassa.

Teollisuus on tärkeä, mutta suurimmat pullonkaulat niin päästöjen vähentämisen kuin rahoituksen osalta ovat ehkä sittenkin toisaalla. Kannustan hallitusta kiinnittämään huomiota tähän. Perinteisten päästöporsaiden metalliteollisuuden, öljynjalostuksen ja paperiteollisuuden päästöt ovat jo vähentyneet nopeasti. Ne ovat nyt selvästi pienemmät kuin energiahuollon päästöt. Energiahuollon sisällä sähkön päästöt ovat puolittuneet ja lämmitys on nyt tärkein päästölähde Suomessa.

Onneksi lämpöpumpputekniikka mahdollistaa järkevän loikan vähäpäästöiseen lämmitykseen ilman pysyviä kuluja. Maalämpö, hukkalämmöt ja lämpövarastot osataan nyt ottaa käyttöön hyvällä hyötysuhteella. Mittaluokat tunnistaa myös professori Markku Ollikaisen johtama ilmastopaneeli. Se näkee sähkön ja lämmön tuotannossa noin neljä kertaa suuremman päästövähennysten mahdollisuuden kuin teollisuuden energiakäytössä. Ollikainen on hallituksen ilmastoriihessä asiantuntijana. Toivottavasti häntä myös kuullaan.

Lämmitystavoissa ei kannata sortua pelotteluun, vaan auttaa ihmisiä pääsemään eroon nousevista lämpölaskuista. Käsillä on mahdollisuus investoida öljylämmitystä tai polttovoimaloissa tuotettua kaukolämpöä edullisempaan kotien lämmitykseen. Se maksaa yleensä itsensä takaisin 5-15 vuodessa ja näkyy sen jälkeen suomalaisille tuntuvasti kevyempinä lämpölaskuina.

Jännä kysymys on, missä määrin edes nojaamme 2030-luvulla kaukolämpöön vai muodostuuko paikallinen maalämpö ylivoimaiseksi laajalti myös kerrostaloissa. Kävin viikko sitten Espoossa Tapiolan Hakalehdossa tutustumassa viiden vanhan kerrostalon asuntoyhtiöön, joka on juuri vaihtamassa kaukolämmön 43 maalämpökaivoon ja tekee sen alentaakseen asukkaiden lämpölaskua. Niittykummussa tutustuin vastaavaan kohteeseen jo vuosi sitten. Maalämpöfirmojen mukaan kyselyitä tulee nyt paljon.

Markkinat ratkaiskoon halvimman päästöttömän tavan tulevaisuuden lämmitykseen, kunhan esteet luovuuden tieltä puretaan. Kehitystä voitaisiin nyt nopeuttaa erityisesti mahdollistamalla tehokkaimpien ja halvimpien ratkaisujen käyttöönottoa kaupungeissa. Maalämpöhankkeita estää muun muassa yleinen kielto porata vinosti maan alla kaupungin maiden ja ajoväylien alle. Se pitäisi sallia aina, kun vinoporaus ei todellisuudessa rajoita päällä olevan tontin käyttöä eikä vaaranna maanalaista kunnallistekniikkaa. Tästä puhuin viime viikolla muun muassa Espoon kaupunginvaltuustossa.

Vähänkään syrjemmällä monet taloyhtiöt eivät tahdo saada pankista lainaa. Toki varsinkin noin 200 000 öljylämmitteistä kiinteistöä on pääosin jo ikääntyneempää asuntokantaa. On vältettävä hukkainvestointeja sellaisiin asuntoihin, jotka hyvin suurella todennäköisyydellä ovat jäämässä tyhjiksi. Mutta, tässä kannattaa katsoa jälleen numeroita tarkemmin. Yli puolet öljylämmitteisistä asunnoista on alle 60-vuotiaiden suomalaisten omistamia. Suurimmat määrät löytyvät Uudeltamaalta, Pirkanmaalta ja Varsinais-Suomesta. Kyse ei siis ole pelkästään aivan kohta tyhjenevistä syrjäisimpien seutujen kohteista.

Isossa osassa näistä taloista tullaan asumaan ainakin tämä vuosikymmen ja lämmitystaparemontti ehtisi maksaa itsensä takaisin. Sama koskee taajamien kerrostaloja, joista varsinkin alle 10 asunnon taloyhtiöiden on tällä hetkellä vaikea saada lainoja kannattaviinkaan remontteihin.

Tässä voisi olla tarvetta erityiselle valtion rahoitusohjelmalle tai valtion vihreille takauksille. EU-komission Green Deal -ohjelma vihjailee tukevansa miljardeilla tällaisia aloitteita. Ehkä ilmastoriihessä kannattaisi katsoa, voitaisiinko EU-ohjelmista löytää takaus-välineitä lämpöreformiin Suomen kiinteistöissä. Tai jos päädytään käyttämään valtion omaisuutta ilmastoinvestointien riskinjakoon, niin olisiko kiireellisiin osoite sittenkin taloyhtiöt ja öljylämmittäjät suurten teollisuushankkeiden sijaan? Voisiko tässä nähdä myös alueellisen elinvoimapolitiikan ulottuvuutta, jos pidettäisiin asuntoja kunnossa ja synnytettäisiin asennustyötä laajemmassa osassa Suomea?