Jopa puolta kasvi- ja eläinlajeista voi vuosisadan loppuun mennessä uhata paikallinen sukupuutto Amazonin ja Galapagoksen kaltaisilla ainutlaatuisilla alueilla, jos kasvihuonekaasupäästöjen kasvua ei pystytä hillitsemään.
Vaikka Pariisin ilmastosopimuksen kahden asteen tavoite saavutettaisiin, nämä alueet voisivat silti menettää neljänneksen lajistostaan, kertoo East Anglia ja James Cook -yliopistojen ja WWF:n tutkimus.
Tieteellisessä Climatic Change –aikakauslehdessä julkaistussa tutkimuksessa tutkijat selvittivät ilmastonmuutoksen vaikutuksia lähes 80 000 eläin- ja kasvilajiin 35:llä maailman luonnoltaan monimuotoisimmalla ja eläimistöltään rikkaimmalla alueella.
Tutkimuksessa tarkastellaan useita erilaisia ilmastoennustuksia, joissa toisessa ääripäässä on kasvihuonekaasupäästöjen kasvun tulevaisuus nykyisellä kulutuksella ja toisessa päässä päästöjen rajoittaminen Pariisin ilmastosopimuksen edellyttämälle tasolle.
Nykyisen kaltaisen kasvun skenaariossa maapallon lämpötila kasvaisi keskimäärin viisi astetta ja Pariisin ilmastosopimusskenaariossa keskimäärin kaksi astetta. Tarkastellut alueet valittiin niiden luonnon monimuotoisuuden perusteella.
Raportin mukaan esimerkiksi Miombon metsät Afrikassa, lounais-Australia ja Amazon-Guiana olisivat eniten kärsivien alueiden joukossa. 4,5 asteen keskimääräinen lämpötilan nousu muuttaisi nämä alueet sopimattomiksi useille siellä eläville lajeille.
Jopa 90 prosenttia sammakkoeläimistä, 86 prosenttia linnuista ja 80 prosenttia nisäkkäistä saattaisi hävitä kokonaan Miombon metsistä eteläisessä Afrikassa. Amazon saattaisi menettää 69 prosenttia kasvilajeistaan ja Lounais-Australia 89 prosenttia sammakkoeläimistään.
Madagaskarilla 60 prosenttia kaikista lajeista olisi vaarassa kadota ja kuivuudesta ja vesipulasta kärsivällä Fynfosin alueella Etelä-Afrikassa jopa kolmasosa alueen ainutlaatuisista lajeista saattaisi hävitä.
Nykyistä keskimääräistä korkeammista lämpötiloista ja epäsäännöllisistä sateista tulisi raportin mukaan ”uusi normaali”. Tämä vaikuttaisi haitallisesti muun muassa afrikannorsuihin, jotka juovat 150-300 litraa vettä vuorokaudessa.
Välimeren alueella, Madagaskarilla ja Cerrado-Pantanalin alueella Argentiinassa sataisi selvästi nykyistä harvemmin.
Sundarbanin tiikereiden lisääntymisalueista noin 96 prosenttia muuttuisi pirstaleisiksi merenpinnan nousun johdosta. Merikilpikonnien sukupuolijakauma vääristyisi kasvaneiden lämpötilojen vaikuttaessa niiden munien kehittymiseen.
Jos lajit pystyvät siirtymään toisille elinalueille, niiden paikallisen häviämisen riski pienenisi 20-25 prosentilla ilmaston kahden asteen keskimääräisen lämpenemisen seurauksena. Jos siirtyminen on mahdotonta, lajit eivät mahdollisesti selviydy lainkaan. Useimmat kasvit, sammakkoeläimet ja matelijat liikkuvat liian hitaasti pystyäkseen pakenemaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia.
