Elinkeinoelämän keskusliiton johtava ekonomisti Sami Pakarinen toteaa, että hallituksen suunnittelemat 1,4 miljardin euron pysyvät menolisäykset tehdään hyvin etupainotteisesti, sillä näistä 1,1 miljardia on tulossa jo ensi vuonna.
– Loppuhallituskaudelle menolisäyksiä olisi siten tulossa vain 0,3 miljardin euron edestä. Ehtona menojen kasvattamiselle on kuitenkin moneen kertaan todettu olevan todennettavissa oleva työllisyyden kasvu. Nyt tästä linjasta selvästi lipsutaan, Pakarinen huomauttaa.
Hän huomioi, että pysyvien ja kertaluontoisten menolisäysten rakenne painottuu hyvin vahvasti menoihin eikä investointeihin.
– Erityinen huoli nousee esiin kertaluonteisten menojen eli ns. ”tulevaisuusinvestointien” osalta, joiden rahoituksessa käytetään valtion omaisuuden myyntiä. Miten rahoitus hoituu hallituskauden jälkeen, kun omaisuustulot eivät ole enää käytettävissä, Pakarinen kysyy.
Seuraavan vuoden aikana tuhannen euron kysymys hänen mukaansa kuuluukin, miten päätösperusteisia menolisäyksiä tullaan karsimaan, jos työllisyyden kasvu jää tavoitellusta?
Pakarinen huomauttaa, että väestön ikääntyessä olisi tärkeää varautua tuleviin ikäsidonnaisten menojen kasvuun, mutta maan hallitus ei näytä kantavan nyt riittävää huolta Suomen kestävyysvajeesta.
– Jos päätöksiä julkisen talouden tasapainottamisesta lykätään jo pitkälle 2020-luvulle kuten näyttää, jää pää vetävän käteen. Tarvittaisiin rakenteellisia uudistuksia, jotka aidosti loisivat uskoa työllisyyden kasvulle.
– Joka tapauksessa työllisyydestä on paljon kiinni ja vaikuttavat keinot eivät näytä saavan kannatusta. Siksi nyt julkaistu 25 kohdan lista työllisyyden edistämiseksi tuokin mieleen vanhan sanonnan: ”Paljon porua, vähän villoja.” Ilman ikäviä päätöksiä on edessä ikäviä päätöksiä, Pakarinen toteaa.
