Helsingin Ostrobotnialla oli koolla väkevää poliittisen historian osaamista, kun ministeri Ilkka Suomisen elämäkerta Sinä osaat, sinä pystyt julkistettiin.
Ainakin kolme kokoomuksen entistä puoluesihteeriä Aarno Kaila, Jussi Isotalo ja Pekka Kivelä olivat paikalla. Nykyistä kokoomusjohtoa edustivat puheenjohtaja Petteri Orpo, varapuheenjohtaja Elina Lepomäki ja puoluesihteeri Kristiina Kokko.
Kolme edellä mainittua entistä puoluesihteeriä ovat teoksessa näkyvästi läsnä. He olivat läheisessä yhteistyössä Ilkka Suomisen kanssa ja mukana, tai ainakin kokemassa läheltä, puolueeseen heijastuneen kiehunnan, minkä aiheutti kuuluisa porvarihallitukseen tähdännyt kassakaappisopimus. Sen seurauksena, kuten kirjassa karusti todetaan, Harri Holkerin ja Ilkka Suomisen välit katkesivat. Suominen koki, että Holkeri petti hänet, kun ajoi sinipunaa kokoomuksen puheenjohtajan tahdon vastaisesti, selän takana juonien ja presidentti Mauno Koiviston tahtoa noudattaen.
– Meillä meni ystävyys ja välit poikki, Suominen toisti tilaisuudessa kirjassa mainitun välirikon.
Se on paljon sanottu Suomiselta, joka kuvailee monia poliittisia vastustajiaan lopulta ystäviksi, eli poliittinen taisto ei yltänyt kuitenkaan henkilökohtaisuuksiin asti. Mutta Holkeri mainitaan ainoana, johon välit eivät koskaan palautuneet.
Paavo Väyrystä demonisoitiin
Kassakaappisopimuksesta on vuosikymmenten aikana jäänyt elämään vahvemmin Mauno Koiviston totuus. Sen mukaisestihan porvarit tekivät halveksuttavan sopimuksen, kun tähtäsivät vaalien jälkeen yhteiseen hallitukseen.
Koivisto piti liikettä juonena ja presidentin sivuuttamisena. Sinänsä parlamentarismin vastaistahan se ei ollut, koska parlamentarismin määritelmän mukaan se toteutuu, kun hallitus nauttii eduskunnan luottamusta. Tarvitaan siis enemmistö.
Yksi kirjan kirjoittamisen päämotiivina lieneekin kassakaappisopimuksen avaaminen muiden kuin Koiviston jo hänen liittolaistensa kulmasta katsottuna.
– Minua neuvottiin, että älä anna Manun totuuden jäädä lopputulokseksi, Suominen kertoi.
Onko siis kirjaan nyt kirjoitettu totuus?
– Ei. Se on kohteen ja kirjan kirjoittajan totuus, Suominen huomautti.
Kassakaappisopimuksen ympärillä käyty kädenvääntö oli monen asian summa. Kyse oli kokoomuksen murtautumisesta 21 vuoden jälkeen takaisin hallitukseen, keskustan ja SDP:n välien tulehtumisesta ja presidenttipelistä. Kokoomus halusi valtaan ja Paavo Väyrynen sekä Mauno Koivisto kävivät valtataistelua. Väyrysestä on leivottu keitoksen konnaa menestykkäästi, mutta Suominen muistuttaa Koivistonkin osanneen pelata.
– Koivisto ja Holkeri demonisoivat Väyrystä, Suominen sanoi ja kertoi tulleensa Väyrysen kanssa toimeen, kun tietää ”kenen kanssa on tekemisissä”.
Kirjassa käydään läpi Suomisen henkilökohtaista elämää avioeroineen. Kirjan kirjoittaja, Porvarillisen työn arkiston johtaja, filosofian tohtori, Riku Keski-Rauska kertoi käyneensä rakentavaa keskustelua kohteen kanssa siitä, kuinka siviilielämän kiemuroista voidaan kirjoittaa. Suomisen toive oli, että ketään ei ainakaan tahtomatta loukata.
Toisaalta kirjoittajalla ja kohteella oli sopimus siitä, että kirjoittaja päättää sisällöstä ja tekee työtään tutkijan otteella lähdeviitteineen. Teos ei ole mauton ylistyslaulu vaan tärkeä lähihistorian läpikäynti dokumentteineen.
EEC oli ehto poikkeuslaille
Kokoomuksessa käytiin 1970-luvulla katkeraakin taistelua, miten puolueen tulisi suhtautua Urho Kekkoseen ja Neuvostoliittoon. Suominen edusti myöntyväisyyspuolta, jonka mielestä jopa sananvapaus sai taipua Neuvostoliiton edessä. Suominen muistuttaa, että ajat olivat tuolloin täysin toiset. Nuoremman polven on sitä hyvin vaikea ymmärtää.
– Niin on hyvä kuin kävi. Eikös tämä ollut Esko Ahon toteamus, Suominen arvioi 70-luvun myrskyjä ja valitsemaansa linjaa.
Hänen mukaansa oli aivan selvää, että kokoomuksen meno Kekkosen valinnan taanneen poikkeuslain taakse edellytti sopimusta EEC:n kanssa, eli Suomen integraatiota läntisen Euroopan talousjärjestelmään.
Suominen kertoo kirjassa, kuinka hän pitkään pohti omaa kantaansa poikkeuslakiin. Toisin sanoen myöntyväisyysjoukkoon mahtui monenlaista vivahdetta. Osa suomettui juuriaan myöten, toiset hieman väkisin.
Suomisen kohdalla lännen imu oli silti vetovoimaisempi. Hän kävi nahka-alan teknillistä koulua Saksassa ja Britanniassa oppien samalla kieliä. Sujuva saksankieli auttoi luomaan läheiset suhteet Helmut Kohliin. Tämä suhde oli omalta osaltaan auttamassa Suomea kohti silloista EY-jäsenyyttä.
Millaisena ministeri Suominen näkee tulevat poliittiset jakolinjat? Ketkä sopivat keskenään hallitukseen?
– Suomessa on tapana, että puolueet kykenevät yhteistyöhön. Halla-ahon porukka on nyt ollut poissa (hallituksesta), mutta eiköhän senkin aika tule, Suominen arvioi.
