HUSin diagnostiikkajohtaja, terveysoikeuden professori Lasse Lehtonen sanoo Iltalehdelle odottavansa hallituksen tulevassa koronastrategiassa linjauksia erityisesti rokotekattavuudesta ja rajoituksista.
Lapin sairaanhoitopiirin ylilääkäri Markku Broas pitää rokottamista tärkeimpänä toimenpiteenä koronavirusepidemian hillitsemiseksi.
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavan ylilääkäri Esa Rintalan mukaan Suomen koronastrategia kaipaa päivitystä rokotteiden edistymisen valossa.
HUSin Lehtosen mukaan rokotuskattavuustavoite pitää todennäköisesti nostaa ehkä jopa 95 prosenttiin.
– Se taas tarkoittaa sitä, että rajoitusten poistaminen on todennäköisesti hitaampaa kuin mitä ennen kesää ajateltiin. Tarvitaanko sitten lisää rajoituksia? Oma henkilökohtainen näkemykseni on se, että tartunnat lisääntyvät nyt niin nopeaa tahtia, että vaikka se ei enää nosta sairaalahoidon tarvetta, yhtä paljon kuin keväällä, uusia rajoituksia joudutaan kohta tekemään, hän sanoo IL:lle.
Ylilääkäri Broasin mukaan ongelmana nyt on se, että kasvaneet tartuntamäärät kuormittavat kuntien jäljityskapasiteettia. Kun jäljitystyö ruuhkautuu, se lisää epidemian etenemisen riskiä. Samalla jäljitystyö kuitenkin syö resursseja kuntien perusterveydenhuollon kantokyvystä.
Tärkeimpinä toimenpiteinä Broas pitää rokottamista. Lisäksi hän kuuluttaa pehmeänä keinona testaamista ennen joukkotapahtumia, jolla ennaltaehkäistäisiin joukkoaltistumisia.
Broasin mukaan erityisesti rajoitustoimenpiteisiin kaivattaisiin pikaista päivitystä. Hän painottaa rokottamisen ja testaamisen merkitystä.
Esa Rintalan mukaan taudin jäljitettävyys voi unohtua helposti epidemian vaiheiden tarkastelukriteerinä.
– En katso hyvällä, että tapaukset lisääntyvät ja meillä on tällaisessa tilanteessa isoja festareita ja tapahtumia siinä populaatiossa, joka nyt eniten sairastaa. Jäljitettävyysprosentti on tärkeä indikaattori, sillä se osoittaa, että tauti leviämässä hallitsemattomasti, sanoo Rintala IL:lle.
Jäljitettävyyden lisäksi Rintala pitää sairaalahoidossa olevien määrän seuraamista erityisen tärkeänä tarkastelukriteerinä.
