Verkkouutiset

Ikiroudan sulaminen uhkaa arktisia kaupunkeja

Ilmaston lämmetessä jopa 70 prosenttia pohjoisten ikirouta-alueiden infrastruktuurista sijaitsee riskialueilla.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Suomalaisten maantieteilijöiden johtaman kansainvälisen tutkimuksen mukaan ikiroudan sulaminen ja siitä johtuva maaperän vettyminen ja painuminen voivat uhata arktisten alueiden kestävää kehitystä ja luonnonvarojen hyödyntämistä tulevina vuosikymmeninä. Riskialueilla asuu noin neljä miljoonaa ihmistä.

Arktisiin alueisiin kohdistuu yhä enemmän taloudellista toimintaa, joka edellyttää tehokasta infrastruktuuria.

– Kaasu- ja öljyteollisuuteen liittyvän infrastruktuurin suuri määrä herkästi sulavan ikiroudan alueilla on kieltämättä huolestuttavaa, toteaa tutkimuksen toinen päätekijä, professori Jan Hjort Oulun yliopiston maantieteen tutkimusyksiköstä.

Tutkimuksen tulosten perusteella korkeimman riskin alueella sijaitsee noin kolmasosa kaikesta infrastruktuurista ja 45 prosenttia Venäjän arktisten alueiden öljy- ja kaasukentistä.

– Luonnonvarojen kestävä käyttö on jo nykyisessä arktisessa ympäristössä hyvin haastavaa. Tutkimuksemme osoittaa, että rakennettuun arktiseen ympäristöön kohdistuu laajoja vaikutuksia jo kahden asteen lämpötilan nousulla, sanoo professori Miska Luoto Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen osastosta.

Ikirouta-alueiden infrastruktuurin rakentamisessa ei ole aina huomioitu sitä, että maaperä voi vettyä tai vajota lisäten ympäristövahinkojen riskiä. Ikiroudan sulamiseen ja maaperän kantavuuden heikkenemiseen voidaan varautua, mutta rakennustekniset ratkaisut ovat usein kalliita.

– Tekemämme kartoitukset paljastavat erityisesti ne alueet, joilla paikalliset riskikartoitukset ja varautuminen ikiroudan sulamisesta johtuviin ongelmiin ovat ensiarvoisen tärkeitä, kertoo Hjort.

Esimerkiksi teollisuuslaitosten tai öljyputkistojen vaurioilla voi olla kauaskantoisia paikallisia, mutta myös laajoja alueellisia ympäristövaikutuksia koko Jäämeren alueella.

Riskiä rakennetulle ympäristölle tutkimuksessa arvioitiin kolmella usein käytetyllä ilmastoskenaariolla.

– On huomioitava, että tuloksissa on laajan tarkastelualueen ja monimutkaisten vuorovaikutusten takia kohtalaisen paljon epävarmuutta, vaikka tulosten pääviesti onkin selkeä, sanoo Luoto.

Tulosten mukaan ilmastonmuutoksen nopeasta hillitsemisestä huolimatta vaarassa olevan infrastruktuurin määrä säilyy suunnilleen samalla tasolla tämän vuosisadan puoliväliin mennessä. Toisaalta kasvihuonekaasupäästöjen nopea vähentäminen pienentäisi etenkin korkeimman riskin alueella sijaitsevien teollisuusinfrastruktuurien määrää vuoden 2050 jälkeen.

Tutkimus on julkaistu Nature Communications -julkaisusarjassa.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)