Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamista tarvitaan. Ongelmat ovat pysyneet vuodesta toiseen samoina. Ihmisten pitää päästä hoitoon, kun hoidolle on tarvetta. Hoitoketjut on saatava kuntoon, ja hoidon painopiste tulee siirtää korjaavista palveluista varhaiseen tukeen, erikoissairaanhoidosta perusterveydenhoitoon. Koska väestö ikääntyy ja palvelutarpeet kasvavat, mutta julkisen talouden tilanne on vaikea, myös kustannusten kasvua on kyettävä hillitsemään.
Hallituksen kaavailema hallinnon uudistus ei toteuta yhtäkään näistä tavoitteista.
Uudistuksen ydinongelma on hallintolähtöisyys. Ihminen ja nopeampi hoitoon pääsy unohtuu. Hallitus ei esitä kustannusten hillintään uskottavia keinoja. Uudistuksessa myös jätetään hyödyntämättä laaja osa kentän eli yritysten ja järjestöjen osaamisesta sekä romutetaan suomalainen vahva, monialainen kunta sekä vaarannetaan kaupunkien elinvoima ja investointikyky.
Kannattaako tehdä uudistusta, joka romuttaa paljon hyvää luomatta tilalle uutta parempaa? Samoihin tavoitteisiin on kerta toisensa jälkeen haettu ratkaisua isosta hallinnon uudistuksesta siinä onnistumatta. Kentällä on uudistusähky ja väsymys.
Kokoomus ei ole ainoa, joka on esittänyt huolensa uudistuksesta. Päin vastoin, kritiikki on laajaa. Suuret kaupungit, opetusala, järjestöt, yritykset ja monet muut ovat ilmaisseet vakavia huolia uudistuksen seurauksista.
Aikataulukaan ei vaikuta realistiselta. Jos maakuntien halutaan aloittavan toimintansa vuonna 2023, tulisi vaalit pitää jo alkuvuonna 2022. Se tarkoittaa, että lakien pitäisi olla hyväksyttyinä puoli vuotta aiemmin, käytännössä ensi kesänä. Siksi hallituksella on kiire saada lakiesitys eduskuntaan joulukuussa.
1200-sivuisesta, noin 100 lain paketista, antoi lausuntonsa 773 tahoa. Lausuntolomake oli hyvin yksityiskohtainen kattaen 90 laajaa kysymystä. Jos hallituksen tavoitteena on tuoda lakipaketti eduskuntaan joulukuussa, palautteen läpikäyntiin on aikaa noin kaksi kuukautta. Kunnat ovat arvostelleet sitä, ettei niitä ole kuultu. Tällä aikataululla myöskään tämä kuulemiskierros ei vaikuta aidolta. Aikataulu on mahdoton, ellei sitä jyrätä väkisin läpi.
Olisiko tässä tilanteessa viisautta oppia menneestä? Maakuntahallinto ei tuo sellaisia ratkaisuja soten uudistamiseksi, jota ei voitaisi tehdä muutenkin, ja alueilla tehdyn hyvän työn sekä nykylainsäädännön pohjalta päästäisiin heti eteenpäin. Nyt ei ole aika vuosien lainsäädäntö- ja hallintourakalle, vaan välittömille toimille soten ongelmakohtien korjaamiseksi. Aloitetaan siitä, että ihmiset pääsevät hoitoon nopeasti.
