– Palvelujen parantaminen edellyttää kuitenkin tuottavuuden kehittämistä, eikä siitä juuri ole keskusteltu. Tuottavuuden kehittämisen osalta tarjolla on hyviä uutisia: sote-palveluissa on miljardi euroa löysää, toteaa Hyvinvointiala HALIn talous- ja veroasiantuntija Joel Kuuva.
– Jos laskisimme tehottomimman kuntapuolikkaan sote-kustannukset mediaanikunnan tasolle, säästyisi yli 1,1 miljardia euroa vuodessa. Säästö voitaisiin sijoittaa vaikka mielenterveyspalveluihin tai hoitoon pääsyn parantamiseen, esittää Kuuva.
Sote-palvelujen kustannustehokkuudessa on merkittävä hajonta. Kuuvan mukaan tehottomimman 30 kunnan vertailukelpoiset sote-menot ovat 36 prosenttia suuremmat kuin 30 parhaimman kunnan. Erot ovat vielä suuremmat palveluyksikkötasolla. Kuntien kustannusten vertailuissa on huomioitu kuntien väliset erot palveluiden tarpeessa.
– Esimerkiksi ikääntyneiden tehostetun palveluasumisen yksiköissä parhaan ja heikoimman viidenneksen hintaero on 50 prosenttia. Valtava tehottomuus tarkoittaa myös suurta kehityspotentiaalia, hän muistuttaa.
Tehottomuutta luo Kuuvan mukaan ennen kaikkea tiedon puute.
– Ihmisten on tiedettävä, toimiiko terveysasema tai hoivakoti hyvin vai ei. Hyvinvointialueiden ja THL:n tulisi koota yksikkökohtaisempaa dataa palveluiden laadusta ja tehokkuudesta, hän ehdottaa.
Näin havaittaisiin kehitystä vaativat toimintayksiköt, ja parhaita käytäntöjä voitaisiin levittää eturivin palveluntuottajilta.
– Heitämme hyvinvointia roskiin niin kauan, kun tietojohtaminen ei toimi.
Kuuvan mukaan hyvinvointialueen kannusteet vastuulliseen taloudenpitoon ovat vähäiset. Tämän vuoksi myös tietojohtamisen merkitys korostuu.
– Budjetin alittaminen leikkaa hyvinvointialueiden rahoitusta, kun taas budjettiylitykset palkitaan lisärahalla. Hyvinvointialueiden on keskityttävä laadun ja kustannusten läpinäkyvyyteen. Näin saadaan samalla rahalla enemmän, Kuuva toteaa.