Kun Venäjä keskittää joukkojaan Ukrainan rajoille ja länsi jatkaa diplomaattisia ponnistuksiaan sotilaallisen eskalaation välttämiseksi, spekulaatiot presidentti Vladimir Putinin todellisista suunnitelmista käyvät kovilla kierroksilla.
Selkeyttääkseen tilannekuvaa Atlantic Council -ajatushautomo on tiedustellut aktiivipalveluksessa toimivien korkea-arvoisten amerikkalaisupseerien näkemyksiä keskeisimmistä indikaattoreista, joita seuraamalla Venäjän asevoimien tulevia liikkeitä on mahdollista ennakoida.
Vaikka Ukrainan läheisyydessä oli jo tammikuun alussa merkittävä määrä venäläisjoukkoja, ne eivät olisi everstiluutnantti Tyson K. Wetzelin mukaan vielä kyenneet käymään sellaista korkean intensiteetin sotaa, jota Venäjän ja Ukrainan välillä on syytä odottaa.
– Viimeisen viikon aikana Venäjä on kuitenkin korjannut nämä puutteet ja luonut edellytykset toteuttaa eri puolustushaarojen hyökkäys Ukrainaan, jos Putin niin päättää, Yhdysvaltain ilmavoimissa palveleva Wetzel sanoo Atlantic Councilin tuoreessa artikkelissa.
Hän viittaa muun muassa Venäjän ja Valko-Venäjän valmistelemaan yhteiseen sotaharjoitukseen, jolla voi hänen mukaansa olla kaksi päätavoitetta.
– Se ensinnäkin tarjoaa Venäjälle peitteen sotilaallisten avainsuorituskykyjen sijoittamiseksi alueelle. Venäjä on ilmoittanut siirtävänsä harjoitusta varten Valko-Venäjälle korkean luokan hävittäjiä (Su-35) ja ilmapuolustusjärjestelmiä (S-400 ja Pantsir-S1). 10.–20. helmikuuta järjestettävä harjoitus tarjoaa Venäjälle myös tilaisuuden harjoitella operatiivisesti puolustushaarojen taistelutehtäviä tai niiden osia. Tämä harjoitus on juuri sellainen peite, jollaisen minä suunnittelisin, jos valmistelisin laajamittaisen sotilasoperaation toteuttamista, hän toteaa.
Ukrainan viranomaisten tietojärjestelmiin viime viikon lopulla kohdistetut verkkohyökkäykset oli Wetzelin mukaan todennäköisesti tarkoitettu testaamaan pääsyä eri verkkoihin ja jättämään takaovia, joita hyödynnetään välittömästi ennen sotilaallista hyökkäystä.
Katse Venäjän reserveihin
Venäjällä on amerikkalaiseversti John B. Barrancon mukaan noin miljoona aktiivisotilasta ja noin 250[nbsp]000 reserviläistä. Venäjän maavoimien vahvuus on noin 280[nbsp]000 sotilasta. Ukrainalla on aktiivipalveluksessa noin 250[nbsp]000 sotilasta, joista 180[nbsp]000 maavoimissa, sekä 250[nbsp]000 sotilaan reservi.
– Kun otetaan huomioon näiden kahden armeijan voimasuhteet, Venäjä joutuu kutsumaan reserviläisiä siviilimaailmasta, jos se todella aikoo valloittaa ja miehittää koko Ukrainan tai suurimman osan siitä. Tämä heijastuisi talouteen ja aiheuttaisi tyytymättömyyttä kansalaisten keskuudessa, joten Moskova tuskin siihen ryhtyy, ellei se ole tosissaan, merijalkaväkiupseeri Barranco sanoo.
– Aktiivijoukkojen siirtely on oma asiansa – se on tavanomaista. Myös USA siirtää omia aktiivisia yksiköitään ympäri maata harjoitusten yhteydessä kaiken aikaa. Ihmisten – äitien, isien, opettajien, ensihoitohenkilöstön – irrottaminen siviilielämästä ja sijoittaminen tuntemattomaksi ajaksi jonnekin merkitsee aivan eri tason sitoutumista, hän toteaa.
Venäjän maihinnousualusten siirtäminen Itämereltä kohti Mustaamerta on Barrancon mukaan toinen avoin toimi, jossa ei olisi sotilaallisesti paljonkaan mieltä, ellei Venäjä pyrkisi viestimään Natolle hyökkäysaikeistaan.
– Olisi paljon helpompaa ja vähemmän huomiota herättävää siirtää näillä aluksilla olevat joukot rautateitse kuin Englannin kanaalin, Gibraltarin salmen ja Bosporin kautta, jotka kaikki ovat Naton liittolaisten valvonnassa. Maihinnousuhyökkäykset ovat sotilasoperaatioista kaikkein monimutkaisimpia ja kalleimpia, eivätkä venäläiset ole koskaan historiansa aikana toteuttaneet sellaista, hän huomauttaa.
Odessa olisi avainasemassa
Myös Yhdysvaltain laivaston lippueamiraali Daniel Vardiman pitää Venäjän mahdollista maihinnousuoperaatiota uhkarohkeana ilman merkittäviä lisäpanostuksia koulutukseen ja maihinnousuharjoituksiin.
– Yhtä uhkarohkeaa olisi kuitenkin olettaa, että sellaista uhkaa ei ole, hän sanoo.
– Todennäköisempää kuitenkin on, että Venäjän maihinnousujoukot jatkavat harhauttamista ohjatakseen Ukrainan maajoukkoja pois painopisteoperaatioista, jotka todennäköisesti suuntautuvat maan pohjois- ja keskiosiin tavoitteenaan Kiovan valtaaminen, hän toteaa.
Mustanmeren rannikolla sijaitseva Odessan satamakaupunki lienee Vardimanin mukaan strategisesti toiseksi tärkein kohde heti pääkaupunki Kiovan jälkeen. Siksi Venäjä saattaa yrittää saartaa kaupungin heti hyökkäyksen alkuvaiheessa ja pitää asemansa, kunnes maajoukot kykenevät ottamaan sen hallintaansa.
– Jos Venäjä pystyy ottamaan haltuunsa Odessan, se katkaisee Ukrainalta kaikki meriliikenneyhteydet ja estää meriteitse tapahtuvat täydennykset. Mikäli Venäjä hallitsisi Ukrainan satamia, sen maihinnousujoukot voisivat myös siirtää miehistöä ja kalustoa lähemmäs etulinjaa nopeammin ja kiertää joitakin niistä esteistä, joita maajoukot Etelä-Ukrainassa kohtaavat, hän toteaa.
