Puolentoista vuoden kuluttua Suomen verottaja saa automaattisesti tiedon suomalaisten sijoituksista lähes sadasta maasta.
Suuri määrä maita on liittynyt länsimaiden talousjärjestö OECD:n piirissä solmittuun verotietojen vaihtoa koskevaan sopimukseen. Joukossa on valtaosa maailman tunnetuimmista veroparatiiseista ja tiukan pankkisalaisuuden maista, joten varojen kätkeminen on jatkossa selvästi nykyistäkin vaikeampaa.
EU:ssa asiasta on säädetty direktiivi, jota on sovellettu tämän vuoden alusta. Muun muassa pankkien, vakuutusyhtiöiden tai sijoituspalveluyritysten on selvitettävä, missä maissa niiden asiakkaat ovat verovelvollisia. Ne on velvoitettu kokoamaan tiedot ulkomaille verovelvollisten tileistä, sijoituksista ja esimerkiksi sijoitusvakuutuksista. Tiedot luovutetaan kotimaan veroviranomaiselle, joka luovuttaa ne eteenpäin verovelvollisen kotimaalle.
– Veronkierto on tähän asti perustunut pitkälti luottamukseen, että verottaja ei saa tietoa ulkomailla olevasta omaisuudesta. Tiukan pankkisalaisuuden maiden pankkisalaisuus oli aiemmin niin vahva, että voitiin luottaa salaamiseen, ylitarkastaja Kalle Hirvonen Verohallinnosta sanoo.
Suomi solmi jo vuosituhannen alussa sopimuksen monien tunnettujen veroparatiisien ja tiukan pankkisalaisuuden maiden kanssa, että verottaja voinut saada tietoja yksilöidyillä pyynnöillä. On siis pitänyt olla tieto tai epäily. Jatkossa tieto kulkee automaattisesti.
On todennäköistä, että ulkomailta paljastuu omaisuuksia, joiden alkuperälle ei ole ilmeistä selitystä. Jos näyttää siltä, ettei varoista ole maksettu tuloveroa, verottaja pyytää asiasta selvityksen. Jos kyse on veropetoksesta, voidaan varojen piilottelija panna syytteeseen.
Suurin osa ulkomaisista sijoituksista on kuitenkin todennäköisesti laillisia.
