Viime vuosi oli jonkinlainen käännekohta suhtautumisessa Kiinaan niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. Eri tahoilla herättiin keskustelemaan Kiinasta aiempaa kriittisemmin äänensävyin, arvioi Helsingin yliopiston Kiinan tutkimuksen professori Mikael Mattlin.
– Näissä keskusteluissa on syytä olla hereillä. Suomellahan on perinteisesti ollut aika läheinen suhde Kiinaan, ainakin verrattuna moneen muuhun pieneen EU-maahan. Olemme pitkään korostaneet yhteistyön positiivisia puolia, emme niinkään riskejä, Mikael Mattlin sanoo Verkkouutisille.
Presidentti Sauli Niinistö tapaa Kiinan presidentti Xi Jinpingin Pekingissä maanantaina 14. tammikuuta. Presidenttien välisissä keskusteluissa ovat esillä Suomen ja Kiinan kahdenvälisten suhteiden lisäksi myös suurvaltasuhteet ja muut kansainväliset aiheet.
– Meille tämä muuttunut ilmapiiri on siksi ollut isompi herätys kuin sellaisille maille, joilla ei ole ollut niin tiiviit suhteet Kiinaan ja joilla on jo pitkään ollut kriittisempi suhtautuminen, Mattlin toteaa.
Mattlin pitää Ruotsia valaisevana vertailukohtana. Ruotsin ja Kiinan välisissä suhteissa on ollut useita hankauskohtia viime aikoina.
– Pari Ruotsin kansalaista on ollut pidätettynä Kiinassa, eikä taannoinen kiinalaisturistien hotellitapauskaan parantanut välejä. Norjakin sai Nobelin rauhanpalkinnon myöntämisen (kiinalaiselle toisinajattelijalle Liu Xiaobolle vuonna 2010) jälkeen kokea monen vuoden ajan miltä tuntuu, kun Kiina valtiona on tyytymätön. Sen jälkeen Norja onkin ollut aika nöyrä, Mattlin sanoo.
Kiina ei uhkaa Suomea
Kiina on selvästi ottanut suuremman roolin kansainvälisen tason toimijana taloudellisessa, poliittisessa ja sotilaallisessa mielessä, mutta mitään dramaattista muutosta tässä ei ole viime aikoina tapahtunut.
– Kyse on pitkäaikaisesta trendistä, joka on pikkuhiljaa voimistunut. Enemmänkin on kyse siitä, että ympäri maailman ollaan nyt herätty siihen, että Kiina on jo hyvin monella saralla tärkeimpiä, joskus jopa tärkein, toimija. Erityisesti Yhdysvalloissa huolehditaan lipsuvasta johtoasemasta, niin teknologiassa kuin sotilaspuolellakin, Mattlin toteaa.
Kiinan ja Yhdysvaltojen suhteet ovat kiristyneet talous- ja turvallisuuspoliittisista syistä. Välejä hiertävät muun muassa kauppakiistat ja Kiinan viimeaikainen uhittelu Taiwanille. Lisäksi Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un ja Kiinan presidentti Xi Jinping ovat käyneet kahdenkeskisiä neuvotteluja, ja Kimin uskotaan haluavan Xiltä apua kansainvälisten pakotteiden höllentämisessä.
Yhdysvaltain puolustusministerinä aloittanut Patrick Shanahan kehotti viime viikolla Yhdysvaltain puolustushallintoa ja asevoimia pitämään mielessään Kiinan tuomat uhat.
Kiina ei kuitenkaan muodosta Suomelle turvallisuusuhkaa.
– Taloudellisena kilpailijana se on kyllä haaste Suomellekin, ainakin jossain määrin. Esimerkiksi monien yrityksiin kohdistuvien kohdennettujen verkkohyökkäysten jälkienhän epäillään johtavan Kiinaan, joskin tätä on vaikea täydellä varmuudella todentaa, Mattlin huomauttaa.
Kiina ei myöskään enää epäröi käyttää taloudellista voimaansa osoittaakseen tyytymättömyyttään muiden maiden toimintaan.
– Useampi maa on saanut kokea sen, että vireillä olevat taloudelliset yhteistyöhankkeet menevät kuukausiksi, joskus jopa vuosiksi, jäihin, kun Pekingissä niin päätetään. On muistettava, että Kiinan talous on pitkälti keskusjohdettu. Politiikalla on paljon suorempi vaikutus taloudelliseen toimintaan kuin EU-maissa. Tämä täytyy ottaa huomioon, kun suunnitellaan suuria yhteistyöhankkeita.
Suomi suurvaltojen välissä
Mattlinin mukaan Suomi joutuu taas tasapainoilemaan suurvaltojen välillä.
– Esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Kiinan välisessä tiedeyhteistyössä alkaa jo näkyä se, että tutkijat joutuvat ikään kuin valitsemaan puolensa. Jatkossa voi olla vaikeampaa saada merkittävää tiederahoitusta sekä Kiinan valtiolta, että Yhdysvalloilta. Välillisesti tämä voi vaikuttaa myös meihin, Mattlin arvioi.
Yhdysvallat ja Kiina ovat tieteen kentällä isoimpia valtiotoimijoita, joiden kanssa myös suomalaisilla on paljon yhteistyöhankkeita.
Toinen esimerkki on EU:ssa vastikään sovittu sijoitusten seurantamekanismi, jonka taustalla vaikuttaa huoli Kiinan nopeasti kasvaneista investoinneista Eurooppaan ja erityisesti Saksaan.
– Seurantamekanismi tarkoittaa Suomelle sitä, että muu EU on aiempaa kiinnostuneempi siitä, minkälaisia investointeja kiinalaiset ovat suunnitelleet tekevänsä Suomeen. Ulkoa tulevat investoinnit Suomeen ei ole siis enää vain puhtaasti kahdenvälinen asia, Mattlin korostaa.
