Helsingin energiayhtiö Helen on hyvässä kunnossa. Yhtiö on hyvin johdettu, kiinnostavalla toimialalla ja monessa osaamisessa alansa kärkeä. Arvokas osa ilmastonmuutoksen torjuntaa teknologian keinoin tulevina vuosikymmeninä. Nyt olisi hyvä hetki lähteä suunnittelemaan yhtiön viemistä pörssiin.
Yhtiön kannalta pörssi avaisi ovet kansainvälistymiseen, aluksi Ruotsiin ja Viroon. Pörssiin vieminen tarkoittaisi myös ammattimaista hallitusta, mikä tukisi yhtiön jo valmiiksi pörssikelpoista johtoa. Elisa on esimerkki siitä, miten pörssiin vieminen parhaimmillaan tarkoittaa. Espoon Energian tapaus puolestaan on varoittava esimerkki siitä, miten tärkeää olisi pitää jatkossakin Helenin enemmistöomistus Helsingillä.
Käytännössä pörssiin vieminen tarkoittaisi kolmanneksen myyntiä yhtiöstä osakemyyntinä, vakavarainen yhtiö kun ei itse tarvitse pääomaa, joten anti olisi tässä vaiheessa tarpeeton. Osakemyynti kannattaisi virittää tukemaan kansankapitalismia, suosimalla kotitalouksia tai jopa Helenin nykyisiä asiakkaita. Yhtiön arvo olisi arviolta reilut kuusi miljardia euroa, mikäli käyttökate nousee lähivuosina 300 miljoonaan euroon ja arvon kertoimena käyttää maltillista 20-25:tä. Pörssiin vieminen tuottaisi Helsingille siis noin 2 miljardia euroa.
Mitä tuolla rahalla sitten pitäisi tehdä? Yksi vaihtoehto on pääomittaa pääkaupunkiseudun yliopistoja ja ammattikorkeakouluja 800 miljoonalla eurolla. Valtio lienee saatavissa tähän mukaan, jolloin korkeakoulujen itsenäisessä päätösvallassa olevan rahoituksen määrä nousisi vuositasolla merkittävästi. Lisäksi olisi mahdollista nopeuttaa merkittäviä investointeja Helsingin vahvistamiseksi, itse toteuttaisin sekä Pisara-radan että keskustatunnelin, mikä avaisi ovet Helsingin kävelykeskustan toteuttamiseen. Osa varoista olisi syytä jättää odottamaan kuntaveron alentamista 17 prosenttiin. Koronan jälkeistä talouden jälleenrakennusta nopeuttaisi huomattavasti Helsingin kuntaveron kevennys.
Helenistä Helsingille jäävä 2/3-omistus kannattaisi säätiöidä siten, että osakkeiden myynti estettäisiin. Tuon omistuksen tuotot, arviolta 200 miljoonaa euroa vuodessa, kannattaisi ohjata julkisen liikenteen kehittämiseen, ongelmalähiöiden vahvistamiseen sekä maahanmuuttajien koulutukseen, jotta pääkaupunkiseudulla olisi jatkossakin tarjolla osaavaa työvoimaa.
Tässä esitetty kokonaisuus hyödyttäisi niin Heleniä, Helsinkiä, helsinkiläisiä kuin alueen yrityksiä. Hanke avaisi Helenille ovet kasvuun, investoinnit työllistäisivät ja parantaisivat pääkaupunkiseudun toimivuutta, kansankapitalismille tarjottaisiin vakaa sijoituskohde, julkinen liikenne saisi kasvusysäyksen ja alueen oppilaitokset pääsisivät panostamaan huomattavasti nykyistä enemmän osaamiseen ja tutkimukseen.
Monella tapaa hyödyllinen hanke.
