Kokoomus on linjannut, että jäsenyys Natossa vahvistaisi Suomen turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa. Puolueen sisällä on kuitenkin monenlaista näkemystä Natosta.
Verkkouutiset ja Nykypäivä kysyi kokoomuksen europarlamentaarikon Petri Sarvamaan ja puolueen taustavaikuttajan, professori Jarmo Virmavirran näkemyksiä Suomen turvallisuuspolitiikasta.
1. Miksi Suomen pitäisi tai ei pitäisi liittyä Natoon?
Sarvamaa: Suomen pitäisi liittyä Natoon, koska Suomen täytyisi maksimoida oma turvallisuutensa ja rajojensa koskemattomuus.
Minun on tosi vaikea ymmärtää sitä, miksi Suomi ei ole Naton jäsen. Tämä todistustaakka täytyisi pikku hiljaa ryhtyä asettamaan toisin päin. Etenkin isäntämaapöytäkirjan ja tehostetun kumppanuusohjelman jälkeen minun on vaikea käsittää, miksi Suomi ei ole saman tien Naton jäsen.
Suomi on käytännössä kaikin tavoin kiinni Natossa, lähes jokaisesta saranasta, ruuvista ja pultista kiinni, mutta ilman turvatakuita. Se on vain yksinkertaisesti tyhmää.
Virmavirta: Suomen ei pitäisi liittyä Natoon, koska meidän ei pidä millään lailla ajaa itseämme siihen tilanteeseen, että olisimme vastakkain Venäjän kanssa. Suomen Nato-jäsenyys merkitsisi suhteiden hankaloitumista ja kiristymistä Venäjän kanssa, se on varma asia.
2. Miten Ukrainan kriisi on vaikuttanut Nato-näkemyksiisi?
Sarvamaa: Ei millään tavalla, koska olen kannattanut Suomen Nato-jäsenyyttä jo 20 vuotta ja olen pohtinut nämä argumentit jäsenyyden puolesta jo kauan sitten.
Minulla on hyvin voimakas realistisen koulukunnan muovaama näkemys siitä, miten kansainvälinen politiikka rakentuu. Normaalioloissa diplomatia on se kanssakäymisen muoto, mutta jos tavoitteet menevät ristiin ja diplomatia ei enää riitä, sodankäynti on sitten tämän jatke.
Ei ole olemassa mitään kolmatta ulottuvuutta, jossa jokin valtio voisi pysytellä konfliktien ulkopuolella, jos asiat menevät riittävän huonoon suuntaan. Se on käsitteellisesti mahdoton ajatus, jos kylmän sodan aikakauden poikkeuksellinen kaksinapaisuus ei toistu uudelleen samanlaisena Suomen asemaan.
Virmavirta: Ei ole sinänsä vaikuttanut, mutta haluaisin painottaa tässä yhteydessä, että Ukrainan kriisi on kuitenkin Ukrainan kriisi. Sen ratkaisu edellyttää ennen kaikkea sitä, että Ukraina löytää itse sen tiensä, jolla se menee eteenpäin.
Vaikka tässä on toimijoina Venäjää, Natoa ja EU:ta, perusasiat ovat kuitenkin ukrainalaisista itsestään kiinni. Mediassa ei ole riittävästi käsitelty sitä, että Ukraina on jakautunut, ei ainoastaan itään ja länteen, vaan muutamaan muuhunkin osaan, jossa ajatukset ovat hyvin erilaisia. Onhan siellä huomattava venäjänkielinen vähemmistökin.
Jonkinlainen ymmärrys Venäjän otteita kohtaankin voi olla paikallaan, vaikka kansainvälisen oikeuden loukkaukset onkin todettava. Krim näyttää kuitenkin Natonkin puolesta jäävän Venäjälle.
3. Miten Suomi voisi maksimoida oman turvallisuutensa talouden realiteetit, pienen maan asema ja Venäjä huomioiden?
Sarvamaa: Olemalla EU:n jäsen ja liittymällä Natoon.
Virmavirta: Pitämällä huolta omasta puolustuksesta, minkä lisäksi länsieurooppalaisena maana tällainen puolueettomuuspainotus ei ole minusta ollenkaan turha. Meidän pitäisi harjoittaa samantyyppistä ulkopoliittista ajattelua kuin Itävallassa, Sveitsissä ja Ruotsissa. On katsottava karttaa, missä Suomi on.
Minua arveluttaa tämä Nato-lähentyminen. Se muistuttaa kovasti 1930-luvun lopun tilannetta, jossa ajettiin mahdollisimman likelle Saksaa. Ulkopoliittinen johto ei kuitenkaan sitoutunut mihinkään linjaan lopullisesti, ja se pelasti Suomen. Toki saimme apua Saksalta ja se oli erittäin tärkeää. Toivon, että realismi säilyy ulkopoliittisen johdon ohjenuorana edelleen.
4. Onko Venäjä Suomelle uhka nyt tai tulevaisuudessa?
Sarvamaa: Venäjä ei ole Suomelle uhka nyt, mutta Venäjä voi olla Suomelle uhka tulevaisuudessa. Ja se uhka ei Suomelle oikein mistään muualta voi tulla kuin Venäjältä.
Virmavirta: Tällä hetkellä en näe Venäjää uhkana, enemmänkin ehkä mahdollisuutena. Venäjä kehittyy kuitenkin omalla tavallaan, ja sitä on syytä tarkkailla realistisesti.
Olennaista on, että meidän pitäisi tuntea Venäjää nykyistä paremmin. Vaikka Venäjällä on kansan hyväksymää suurvalta-ajattelua, on se kuitenkin Neuvostoliiton ajoista muuttunut. Tulevaisuus on kuitenkin kysymysmerkki.
5. Mitä termi Nato-optio sinulle merkitsee?
Sarvamaa: Nato-optio on 90-luvulla luotu käsite, jotta Suomi voisi silloisessa muuttuvassa maailmassa hahmottaa omaa turvallisuuspolitiikkaansa ja siihen liittyviä ratkaisuja. Silloin tähän Nato-optioon varmaan aidosti uskottiin.
Itse en usko Nato-optioon, koska Naton jäseneksi ei mennä siinä tilanteessa, kun se kaikkein olennaisin jäsenyyden hyöty olisi tarpeen. Palovakuutusta ei voi ottaa enää siinä vaiheessa, kun talo jo kytee. Ei sitä tuolloin enää kukaan myönnä.
Virmavirta: En tiedä, mitä Nato-optio merkitsee. Varmaan se merkitsee sitä, että yritämme olla sellaisessa asemassa, jossa meitä ei ole ehdottomasti suljettu ulkopuolelle. Ei se varmaan huonokaan asia ole, sillä merkitseehän se meille jonkinlaista liikkumavaraa.
6. Miten muuttaisit kokoomuksen Nato-kirjausta? (*ks. fakta kysymysten lopussa)
Sarvamaa: Selvästi pitäisi paaluttaa heti kärkeen, että Suomen turvallisuustilanne on muuttunut ja kokoomuksen mielestä Suomen pitäisi käynnistää valmistelut ja hakemusprosessi Natoon liittymiseksi. Sen jälkeen voitaisiin todeta, että kokoomus pyrkii myös vaikuttamaan siihen, että kansalaismielipide olisi mahdollisimman laajalti yhteneväinen.
Muiden puolueiden kanssa tulisi harkita, onko kansanäänestys tarpeen. Nykyinen kirjaushan on helppo tulkita siten, että kokoomuksen mielestä Nato-jäsenyys ei voi toteutua ilman kansanäänestyksen myönteistä tulosta.
Virmavirta: Kokoomuksen Nato-kirjaus on muutoin hyvä, mutta ensimmäisestä lauseesta sanoisin, ettei siitä voida olla varmoja tällä hetkellä. Kirjaus on vuodelta 2006, jolloin näin voitiin ehkä vielä ajatella, mutta etenkään nyt minusta ei ole perusteita arvioida näin.
7. Mitä ajattelet argumentista, ettei Natoon pidä liittyä, koska kansa vastustaa?
Sarvamaa: Minusta se on politiikan irvikuva. Eihän missään muussa asiassa käytetä tällaista argumenttia paitsi Nato-jäsenyyden kohdalla. Ajatellaanpa, jos puolueet ja poliitikot yleisesti viljelisivät tätä argumenttia monissa muissakin kysymyksissä?
Nato-kysymykseen liittyy niin paljon kansainvälisiä ulottuvuuksia ja sen ongelmakenttä on niin monitahoinen, että minusta on vastuutonta ilmoittaa kansalaisille, että teidän täytyy kertoa meille, mitä tässä pitäisi tehdä. Ei rivikansalaisella ole tähän mitään edellytyksiä.
Virmavirta: Tällainen ratkaisu pitäisi olla ulkopoliittisen johdon käsissä ja sen realismin mukaisesti tehty, millaisena kysymys heille näyttäytyy. Asia on sitten vain perusteltava niin hyvin, että kansa on sen takana. Tietysti näin isoa ratkaisua ei pidä tehdä poliittisesti edes pienen enemmistön varassa.
8. Mitä seuraavaan hallitusohjelmaan tulisi kirjata Natosta?
Sarvamaa: Siihen pitäisi kirjata, että hallitus ryhtyy valmistelemaan Suomen Nato-jäsenyyttä ja käynnistää tämän prosessin. Minusta tämä olisi pitänyt ottaa esiin jo minihallitusneuvotteluissa, mutta se on ehdottomasti seuraavan hallituksen asia. Pölyn laskeutumista Ukrainassa ei tarvitse jäädä odottamaan.
Virmavirta: Seuraavaan hallitusohjelmaan ei pitäisi kirjata ainakaan sisällöllisesti mitään uutta Natosta. Minun puolestani siihen voidaan kirjata, kuten tälläkin hetkellä eli Nato-jäsenyyttä ei valmistella. Luultavasti seuraava hallitusohjelma tulee olemaan kuitenkin vähän erilainen. Ja paljoltihan tämä on tekninen kysymys: nytkin sanotaan, että jäsenyyttä ei valmistella, mutta kuitenkin mennään koko ajan lähemmäs Natoa. Nato on näköjään muutoksen tilassa sekin.
9. Jos kannatat Natoa, mitä haittaa jäsenyydestä voisi olla Suomelle? Entä suurin hyöty, jos vastustat Natoa?
Sarvamaa: Verrattuna nykytilanteeseen, en näe yhtään merkittävää haittaa siinä, että Suomi liittyisi Natoon. Lyhyellä tähtäimellä ainoana haittapuolena näen sen, että jäsenyys voisi väliaikaisesti kiristää Suomen ja Venäjän suhteita.
Suomen turvallisuus ei ratkea kuitenkaan sillä, että jättäydymme ulkopuolelle. Meillä on alempi kynnys joutua vedetyksi mukaan konfliktiin, jos emme ole liittoutuneita ja korkeampi, jos olemme liittoutuneita.
Virmavirta: En oikein keksi mitään hyötyä Suomelle Nato-jäsenyydestä, koska kaikki ratkaisut tehdään omasta taustasta käsin. Kun Viro liittyi Natoon, ratkaisu oli ihan selvä, mutta Viro tuli toisenlaisesta historiallisesta taustasta kuin Suomi.
Kenties ainoa hyöty olisi siinä, että Nato-jäsenyys hyödyttäisi puolustukseemme liittyvää aseteollisuutta. Jäsenyyden kautta puolustuksemme pysyisi teknisen kehityksen tasalla.
