Kansanedustaja Harri Jaskari (kok.) kirjoittaa viikkokirjeessään case Carunan yhteydessä huippuunsa kehittyneestä riitelevästä keskustelukulttuurista.
– Ensin sytytettiin talo palamaan, annettiin savuttaa oikein kunnolla haukkuen toisia ja savun hälvennettyä tarkastettiin kytkennät. Lopulta kaikki olivat syyllisiä.
Harri Jaskarin mukaan ensimmäinen tosiasia on, että koko 2000-luvun alkuvuodet sähköverkkojen päivitys laiminlyötiin. Hänen mukaansa joidenkin arvioiden mukaan olisi joka vuonna pitänyt investoida ainakin 200 miljoonaa euroa enemmän, jotta sähköverkot olisivat pysyneet modernin yhteiskunnan laatutasossa.
– Ali-investoinnit kostautuivat ensimmäisen kerran oikein näkyvästi vuoden 2011 Tapani-myrskyssä. Monissa ”savuissa” sähköt olivat poissa päivä- ja jopa viikkotolkulla. Huuto oli hirveä ja politiikkojen oli pakko tehdä nopeita päätöksiä asioiden korjaamiseksi. Sitten tehtiinkin sellaisia sanktioita, että verkonhaltijat olivat korvat punaisina, Jaskari kirjoittaa.
Tämän vuoksi verkonhaltijoille laitettiin tiukka korvausvelvollisuus asiakkaille, mikäli taajamissa sähkökatko on yli kuusi tuntia ja haja-asutusalueilla yli 36 tuntia. Lisäksi verkonhaltijan pitää maksaa tuntuvat sakot energiavirastolle. Verkkojen korjaamiselle annettiin tiukat aikarajat.
– Siinä suhteessa yksi hinnannousujen syypää olivat toisaalta hätähousuiset poliitikot, toisaalta sanktioita pelkäävät yritykset.
– Suuri virhe julkisessa keskustelussa oli kohtuullisen tuoton määrittely. Arviota tuotosta ei lasketa koko yrityksen liikevaihdosta, vaan sähköverkkoon sitoutuneesta pääomasta. On ihan yrityksen asia, ottaako se lainan kansainvälisen konsernin sisältä tai pankista. Se ei vaikuta pätkääkään kohtuullisen tuoton määrittämiseen. Julkisuudessa tämä käsitettiin täysin väärin, kansanedustaja toteaa.
Jaskari kysyy, ovatko kansainväliset omistajat sitten kaiken pahan alku ja juuri.
– Ehkä siinä suhteessa, että helposti otetaan maksimituottoa verrattuna paikallisiin omistajiin. Usein paikalliset verkonomistajat ajattelevat sähkön hintaa myös elinkeinopolitiikkana. Halpa energia on ollut Suomen yksi kilpailuvaltti.
– Tosin kansainväliset omistajat voivat ottaa tuottoa vain niin paljon kuin energiavirasto viisaudessaan sallii. Energiavirasto katsoo tarkasti, laitetaanko tuotto verkkoinvestointeihin ja verkon kehittämiseen – vai kasataanko rahaa omistajille. Mikäli suhde on väärä, ylituotto palautetaan asiakkaalle seuraavina vuosina.
