Viime aikoina kotitalouksien velkaantuminen on herättänyt paljon keskustelua. Tämä ei ole ihme, sillä kesän lomat ja riennot näkyvät piikkinä myös velkaneuvonnassa. Ylivelkaantuminen on ilmiö, josta jokaisella on mielikuvia, mutta jonka juurisyitä käsitellään liian vähän.
Varallisuustutkimuksen mukaan vuonna 2016 velkaa oli kolmella kotitaloudella viidestä. Velkaantumisessa on kuitenkin kyse aina kokonaisuudesta, ja velkaantumisen lisäksi myös kotitalouksien rahoitusvarallisuus on lähes kolminkertaistunut 2000-luvun alusta. Suomessa eniten velkaa on pääsääntöisesti niillä, joilla on myös eniten varallisuutta. Velkaantuneisuuden syyt ovat yksilölliset, ja suurin osa maksaa velkansa ongelmitta.
Ylivelkaantuminen sen sijaan on huolestuttava ilmiö. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa velat aiheuttavat hankaluuksia selviytyä jokapäiväisistä elinkustannuksista. Ylivelkaantumista eivät juurikaan aiheuta esimerkiksi suuret asuntolainat, vaan pienemmät pikavipit. Pankkiluottojen suhteen Suomessa ei ole yleisellä tasolla ylivelkaantumisen ongelmaa. Esimerkiksi asuntoluottokannan vuosikasvu on ollut pitkään alle kaksi prosenttia, mitä ei voi pitää ongelmallisena tilanteena. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö yksittäisiä velkaantumistapauksia tulisi ottaa vakavasti. Maksuvaikeuksien ja ulosoton seuraukset aiheuttavat tragedioita yksilöille ja heidän läheisilleen.
On liian yleistävää syyttää velkaongelmista pelkästään velallista itseään. Syyllisten etsimisen sijaan huomio tulisi kiinnittää ongelmien perimmäisiin syihin sekä ratkaisujen löytämiseen. Velkaantumiseen liittyy yhä – ja aivan turhaan – valtava stigma, mikä ei ainakaan helpota velallisten asemaa. Häpeä omasta velkaantumisesta voikin olla suurin este avun hakemiselle. Häpeän ohessa liian usein unohtuu, että velkoja on myös velallisen kumppani. Ensimmäinen askel velkakierteestä selviämiseen on yhteydenotto velkojaan. Sopiminen usein onnistuu, ja lisäksi apua voi hakea asiantuntijoilta.
Sen lisäksi tarvitaan konkreettisia, yhteiskunnan rakenteisiin meneviä uudistuksia. Yhtenä esimerkkinä tästä on positiivinen luottotietojärjestelmä, jonka käyttöönottoa myös EU-komissio on suositellut Suomessa. Sen avulla pankit ja muut luotonantajat saisivat selkeän kokonaiskuvan henkilöiden velkaantuneisuudesta. Parempi kokonaiskuva olisi sekä lainaa tarvitsevien että sitä myöntävien etu.
Tutkimukset osoittavat myös, että velkajärjestelyn jo aiemmin läpikäyneet ovat vaarassa joutua uudelleen velkaongelmiin. Sen vuoksi pelkästään laastaritoimet eivät riitä. Tarvitaan toimia koko ilmiön ennaltaehkäisyyn – siis enemmän talousosaamista kaikille, mahdollisimman nuoresta lähtien. Ennen kaikkea tarvitaan konkreettinen suunnitelma suomalaisten talousosaamisen parantamiseksi. Se voisi sisältää erilaisia keinoja siihen, miten jokaisella olisi mahdollisuus oppia järkevää rahankäyttöä, varautua riskeihin vakuutuksin sekä saada ymmärrystä säästämisen ja sijoittamisen merkityksestä.
Finanssiala tuo velkaantumiskeskustelun Porin SuomiAreenalle tänä kesänä. Kaikista tärkeintä onkin tehdä näkyväksi velkaantumiseen liittyvät yksilölliset seikat ja pohtia ratkaisuja mahdollisimman laajasti. Vain sillä tavoin häpeän kulttuurista päästään ratkaisuvaiheeseen.
