Kuntavaaleihin on aikaa alle kolme kuukautta, ja osa puolueista on julkistanut oman ohjelmansa. Populistisia aiheita riittää. Silti kaikkia yhdistävä asia on julkisten hankintojen kehittäminen niin, että pk-yritykset pääsevät kilpailemaan ja markkinoiden toimivuudesta huolehtiminen. Tämä koskee puolueita vasemmalta oikealle, mikä on myös jokaisen veronmaksajan etu.
Julkiset hankinnat ei ensikuulemalta tunnu kiinnostavalta teemalta. Se on kuitenkin kokonaisuudessaan vähintäänkin 35 miljardin euron kysymys. Tämän olisi hyvä olla jokaisen äänestäjänkin valintaperusteena, kun etsii äänensä ansaitsevaa ehdokasta.
Jälleen uutisoitiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n suorahankinnoista. Vaikuttaa siltä, että yhdessä Suomen suurimmista julkisista hankintayksiköistä on hankittu veronmaksajien rahoilla tavaroita ja tuotteita ilman kilpailutusta. Siis HUS on asettanut itsensä hankintalain yläpuolelle ja ilmeisemmin toiminut hankintalain vastaisesti.
Sen lisäksi, että julkiset hankinnat on ensinnäkin kilpailutettava, on ne jaettava osiin, jotta erikokoiset yritykset pääsevät niistä kilpailemaan. Hankintalain tarkoituspykälä on selvä ja kiteytetysti tarkoittaa sitä, että hankinnat on järjestettävä niin, että pienet ja keskisuuret yritykset pääsevät osallistumaan. Näin markkina kehittyy ja terve kilpailu jalostaa.
Ongelmat eivät koske vain HUS:ia. On aiheellista kysyä, että onko kaikkien julkisten, myös sairaanhoitopiirien, hankintapolitiikka päättäjien käsissä. Moni julkinen organisaatio saattaa elää omaa elämäänsä. Ne ovat karanneet kauas tavallisen kuntapäättäjän ja kuntalaisen elämästä.
Nyt vaalien alla on syytä korostaa, että valitut päättäjät voivat toiminnallaan ohjata niin kuntien, hyvinvointikuntayhtymien kuin sairaanhoitopiirien hankintapolitiikkaa. Poliitikot eivät päätä, että keneltä hankintaan ja millä hinnalla. Poliitikot voivat hyväksyä selkeän hankintastrategian. Strategiassa voidaan edellyttää hankintojen jakamista osiin ja erikokoisten yritysten huomioimista kilpailutusta suunniteltaessa. Se kuuluu markkinatalouteen.
Hankintoihin liittyy monia muitakin ongelmia. Kilpailu- ja kuluttajavirasto julkisti juuri selvityksensä niin sanottujen sidosyksikköjen ulosmyynnistä. Tämä tarkoittaa sitä, että kunnat ja muut julkiset toimijat voivat ostaa omilta yhtiöiltään suoraan hankintoja. Tämän ohituskaistan ja kilpailutuksen kiertämisen moni yrittäjä kokee epäreiluna. Se koskee erityisesti jätealaa, kiinteistöhuoltoa, pitopalveluita, ict-palveluita ja taloushallintoa.
Ulosmyynnillä tarkoitetaan sitä, että sidosyksiköt voivat tehdä myyntiä muillekin kuin omistajilleen. Viiden prosentin ulosmyyntirajan säilyttäminen on tärkeää, mutta lisäksi tulee ehdottomasti pitää kiinni 500 000 euron ulosmyyntirajasta. Omistajien eli vaaleilla valittujen päättäjien on tällöin otettava kantaa, pysytäänkö sidosyksikkönä, vai toimitaanko markkinoilla.
Sidosyksiköiden kokonaisliikevaihdoksi arvioitiin vuonna 2019 noin 8,5 miljardia euroa. Kokonaisliikevaihto oli kasvanut tarkastelujaksolla. Kilpailu- ja kuluttajavirasto KKV:n selvityksen mukaan pahimmillaan julkisen sektorin toiminta markkinoilla voi lannistaa tai lamauttaa yksityisten yritysten toimintaa jopa sillä seurauksella, että ne poistuvat kokonaan markkinoilta, jolloin tuotantotoiminta jää julkisen sektorin kontolle. Tämä riski on merkittävää silloin, kun julkisilla toimijoilla on perusteeton kilpailuetu suhteessa yksityisiin yrityksiin aiheuttaen lopulta kaikille veronmaksajille lisälaskun.
Kannustan kuntapäättäjiä pohtimaan, mitä yhtiötoimintaa kunnan on tarkoituksenmukaista omistaa ja ylipäätänsä sitä millä tuotannon alueilla operoidaan. Tuotteet ja palvelut kannattaa kilpailuttaa avoimilta markkinoilta, yrityksiltä.
Näistä asioista kuntavaalien jälkeen kuntapäättäjien on tärkeää linjata omistajaohjauksellaan ja hankintastrategioissaan. Hyviä hankkijoita ovat ne, jotka noudattavat lakia ja sen henkeä. Julkisten hankintojen mätämunia ovat yhteiskunnan kokonaisedusta piittaamattomat hankintayksiköt. Valitettavasti nämä jälkimmäiset ovat usein juuri niitä suurimpia toimijoita.
