– He pakottivat minut pysymään seisaallaan viiden päivän ajan, eivätkä he antaneet minun nukkua. Olin onneksi toiminut vuosia salakuljettajana ja tunsin monia viranomaisia. Tutut vartijat antoivat minulle karkkia ja myönsivät minun kärsivän. He antoivat minun istahtaa ja levätä, mutta kun tuntemattomat vartijat olivat vastuussa tarkkailustani, saatoin kuulla nuoren vartijan sanovan, että he ”tappaisivat minut” ja että he eivät antaisi minun nukkua. He eivät tarkkailleet minua jatkuvasti, joten minun piti nousta nopeasti aina kun kuulin heidän askeleensa. Nuo ensimmäiset viisi päivää olivat erittäin vaikeita, pohjoiskorealainen Lim Ok Kyung kertoo.
Nelikymppinen Lim on eräs ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin (HRW) tästä löytyvässä raporttia varten haastatelluista Pohjois-Korean oikeusjärjestelmän hampaisiin joutuneista ihmisistä. Hänet pidätettiin vuonna 2014 salakuljetuksesta epäiltynä. Lim pakeni maasta vuonna 2016.
Nelikymppinen nainen piestiin ensimmäistä kertaa heti pidätyksen jälkeen. Hän kertoo joutuneensa kirjoittamaan hakkaamisen lomassa koko elämäntarinansa paperille kuulustelijoiden edessä. Tämä vei tunteja.
– Sitten he tarkastivat kaiken, mitä olin kirjoittanut. Seuraavana päivänä esitutkintaviranomainen tuli paikalle, kertoi kaiken kirjoittamani olleen valhetta ja käski minua kirjoittamaan sen uudelleen. Sitten he vertailivat muistiinpanoja ja kysyivät lisää kysymyksiä. Jos asiat eivät täsmänneet, he hakkasivat minua naamaan. Valitin oikeuksistani ja he hakkasivat minua lisää.
Lim kertoo raportissa rankoista pahoinpitelyistä ja karuista oloista epäinhimillisissä selleissä. Hänen kokemuksensa ovat kuitenkin esimerkki siitä, kuinka ”vähällä” vanki voi selvitä, mikäli hänellä on rahaa ja poliittisia suhteita.
”Eläimiä vähempiarvoisia”
HRW:n raportissa on haastateltu diktaattori Kim Jong-unin valtakaudella Pohjois-Koreassa erilaisista rikoksista epäiltyinä pidätettyjä. Selvityksessä keskitytään tutkintavankeuteen ja kuulusteluihin. Pohjois-Korean oikeusjärjestelmän kuvataan kohtelevan epäiltyjä ”eläimiäkin vähempiarvoisina”.
Raportissa kerrotaan systemaattisesta kidutuksesta, vaarallisista ja epähygieenisistä oloista sekä palkattomasta pakkotyöstä. Pidätetyillä ei myöskään ole mitään mahdollisuutta tietää, mitä heille pidätyksen jälkeen tapahtuu, lakimiehiä ei käytännössä tunneta eikä viranomaisten toimista ole mahdollista valittaa. Viralliseen tutkintaan joutumisen sanotaan tarkoittavan lähes poikkeuksetta pakkotyötuomiota.
Neljän haastatellun entisen viranomaisen mukaan Pohjois-Koreaa hallitseva työväenpuolue katsoo pidätettyjen olevan ”huonompia ihmisiä”. Pidätetyt eivät viranomaisten mukaan esimerkiksi ansaitse suoraa katsekontaktia vartijoiden kanssa. Heitä ei myöskään puhutella nimillä vaan numeroilla.
– Pohjois-Korean pidätys- ja esitutkintajärjestelmä on summittainen, väkivaltainen, julma ja halventava, HRW:n Aasian johtaja Brad Adams summaa tiedotteessa.
– Pohjoiskorealaiset pelkäävät jatkuvasti joutuvansa järjestelmään, jossa virallisilla prosesseilla ei yleensä ole mitään merkitystä, syyllisyys oletetaan ja ainoa tapa päästä vapaaksi ovat lahjukset ja suhteet, hän jatkaa.
