Hän paljastaa Venäjän salaiset sodat – tapasimme Ukrainan mystisen vapaustaistelijan

Ukrainalainen Roman Burko oli Krimillä, kun venäläiset tulivat. Nyt hän taistelee miehittäjää vastaan epätavallisin asein.

Kävelin paikallisen avustajani kanssa kohti Maidan-aukiota Kiovan keskustassa. Toukokuinen kevätilta oli tihkusateinen ja vielä aavistuksen kolea. Muutamaa tuntia aikaisemmin olimme sopineet puhelimitse tapaamisen Roman Burkon kanssa täällä.

En tiennyt, miten löytäisimme toisemme. Aukio on laaja, ihmisiä oli liikkeellä paljon eikä meillä ollut aavistustakaan siitä, miltä Burko näyttää, sillä hän ei halua tulla tunnistetuksi. Napinlävessäni ei ollut neilikkaa eikä kainalossani tietyllä tavalla taiteltua sanomalehteä.

– Älkää huolehtiko – minä löydän teidät kyllä, hän oli sanonut.

Hetken aikaa tuntui kuin lähellämme ei olisi ketään. Säpsähdimme pahemman kerran, kun yhtäkkiä miesääni tervehtii meitä ukrainaksi aivan selkämme takaa.

Kohtaamisesta on nyt kulunut neljä kuukautta, mutta vieläkin yllätän itseni ihmettelemästä, miten Roman Burko sen teki. Tuntuu tavallaan johdonmukaiselta, ettei hänen oikea nimensä edes ole Roman Burko. Sen tiedän, mutta hänen oikeaa nimeään en.

Burko johdattaa meidät ripeästi pieneen ravintolaan, jonka hän kaikesta päättäen ennestään hyvin tuntee. Muita asiakkaita ei paikalla ole. Tilaamme teetä ja alamme kuulla hänen tarinaansa. Avustajani tulkkaa keskustelun, sillä Burko ei puhu englantia enkä minä ukrainaa.

Venäjä on miehittäjä

Burko kertoo syntyneensä ja kasvaneensa Itä-Ukrainan Donbassissa alueella, joka on nyt vieraiden joukkojen miehittämä. Siellä ovat edelleen hänen kotitalonsa, sukulaisensa ja moni ystävistä. Kukaan heistä ei tiedä, että hän on perustanut InformNapalm-nimisen tiedusteluverkoston, joka on ehtinyt niittää kansainvälistäkin mainetta.

– Kun kohteliaat vihreät miehet ilmestyivät Krimille, työskentelin siellä toimittajana. Entisenä Ukrainan armeijan sotilaana minulle oli päivänselvää, että kyse oli venäläisistä erikoisjoukoista.

Burkon kertomus vilisee täsmällisesti ilmaistuja yksityiskohtia ja tempaa nopeasti mukaansa. Alle 30-vuotiaassa ukrainalaisessa on poikkeuksellista määrätietoisuutta ja karismaa. Hänen olemuksensa on yhdistelmä partiopoikaa ja vanhojen elokuvien tulisieluista vapaustaistelijaa. Tapa puhua viesti tunteesta ja temperamentista.

– Ymmärsin, että Venäjä halusi salata, mistä Krimillä oli todellisuudessa kyse. Päätin ryhtyä dokumentoimaan miehittäjän toimintaa ja välittämään siitä tietoa ulospäin. Alku oli improvisointia, mutta muodosti pohjan, jolle pian perustin InformNapalmin.

Vapaaehtoisten yhteisö

Krimin miehityksestä on kulunut kaksi ja puoli vuotta. Se, mikä aluksi oli yhden miehen henkilökohtaista aloitteellisuutta, on nyt systemaattista tiedonhankintaa, analyysia ja julkaisemista. InformNapalmista on muodostunut yhteisö, jonka toimintaan osallistuu eri tavoin kymmeniä aktivisteja useissa eri maissa. Elantonsa he hankkivat Burkon mukaan muualta. InformNapalmin toiminta on vapaaehtoista ja tuloja pyritään hänen mukaansa hankkimaan vain kulujen kattamiseksi.

– Tarkoitus on nopeasti paljastaa, koota ja käsitellä tiedustelutietoa Venäjän toimista. Julkaisemalla todisteita toiminnasta, jota Venäjä pyrkii pimittämään kansainväliseltä yhteisöltä, voimme vaikuttaa tapahtumien kulkuun toisinaan merkittävästikin ja sillä tavoin estää hyökkääjää saavuttamasta tavoitteitaan, Burko selittää.

Verkoston keskiössä on ydintiimi, joka toteuttaa tiedustelua avoimista lähteistä, kuten internetistä, hyödyntää tietovuotoja ja kerää havaintoja alueilta, joille InformNapalmin toiminta kohdistuu.

Pitkälti kyse on tiedustelutoiminnan osa-alueesta, josta käytetään usein englanninkielistä lyhennettä OSINT – open source intelligence.

Voisi ajatella, että vapaaehtoisen aktivistiverkoston tuottaman tiedon luotettavuuteen suhtauduttaisiin eri tahoilla varauksellisesti. Niin ei Burkon mukaan kuitenkaan ole. Vaikka InformNapalm ei ole valtiollinen tiedustelupalvelu, se on hänen mukaansa kahdessa ja puolessa vuodessa saavuttanut huomattavaa uskottavuutta sekä Ukrainassa että ulkomailla.

– Eri maiden sotilasasiamiehet ja diplomaattiedustajat ovat pyytäneet meitä kerta toisensa jälkeen neuvotteluihin. He ovat kertoneet antavansa toiminnallemme suuren arvon ja käyttävänsä tuottamaamme tiedustelutietoa laatimissaan raporteissa, Burko sanoo.

”Poltamme vihollisen”

Taustakeskustelut tukevat Burkon käsitystä InformNapalmin nauttimasta arvostuksesta. Useista lähteistä vahvistetaan, että sen julkaisemat tiedot ovat yleensä sekä kiinnostavia että olosuhteisiin nähden luotettavia. Eräs asiantuntijalähde kehottaa kuitenkin muistamaan, että InformNapalm käy informaatiosotaa, jossa etusijalla on vastapuolen vahingoittaminen.

Tästä viestii myös InformNapalmin tunnuslause: Poltamme vihollisemme informaatio-napalmilla.

Verkoston periaatteisiin kuuluu, että se liittää esimerkiksi julkaisemiinsa valokuviin ja videoihin mahdollisimman yksityiskohtaiset taustatiedot sekä kertoo ne algoritmit, joihin raporteissa esitetyt johtopäätökset perustuvat. Kun lähteenä on käytetty sosiaalista mediaa, kuten usein tapahtuu, InformNapalm julkaisee kuvat niistä sivuista, joilta aineisto on peräisin. Pelkät linkit eivät Burkon mukaan riitä, sillä esimerkiksi Venäjän joukkojen ja kaluston liikkeitä paljastavilla päivityksillä on taipumus kadota verkosta pian sen jälkeen, kun joku on ne sinne julkaissut.

Verkosto ei ole epäröinyt julkaista myös selvitystensä kohteena olevien henkilöiden koko nimiä ja valokuvia, joista he ovat usein helposti tunnistettavissa. Käytäntö on saanut osakseen myös arvostelua, sillä jotkut ovat katsoneet sen saattavan tarpeettomasti vaaraan myös ihmisiä, jotka eivät ole suoranaisesti vastuussa Venäjän toimista. On myös olemassa riski, että vaikka tietojen oikeellisuus pyrittäisiinkin huolellisesti varmistamaan, myös virheitä saattaa toisinaan tapahtua.

Todisteita Venäjän aseista

Pyysin syyskuun alussa Roman Burkolta sähköpostitse esimerkkejä tuloksista, joita InformNapalmin tiedustelutoiminta on viime kuukausien aikana tuottanut.

Äskettäin InformNapalm onnistui hankkimaan todisteet modernin venäläisen SPR-2M Rtut-BM-häirintäjärjestelmän sijoittamisesta miehitetyille alueille, Burko kertoo lähettämässään vastauksessa.

Ennen näitä todisteita järjestelmästä tiedettiin vain tiedustelupalvelu SBU:n sieppaaman datan perusteella, mutta valokuvia siitä ei ollut. InformNapalmin vapaaehtoiset saivat haltuunsa nämä kuvat ja kykenivät paikantamaan sijainnin, jossa ne oli otettu.

Elokuussa Ukrainan rajavartiopalvelu julkaisi valokuvan ja lyhyen kuvauksen signaalitiedustelujärjestelmästä, joka oli sijoitettu Venäjän puolelle rajaa lähelle Ukrainalle kuuluvaa Harkovan aluetta samaan aikaan, kun Krimillä tapahtui provokaatioita.

Rajavartiopalvelulla ei ollut tietoja järjestelmän tyypistä eikä sen käyttäjästä. InformNapalmin aktivistit onnistuivat Burkon mukaan silti määrittämään järjestelmän täsmällisen sijainnin ja niiden tyypin sekä jäljittämään Venäjän armeijan joukkoyksikön, jolle järjestelmä kuului.

InformNapalm on myös äskettäin koonnut omaan tiedustelutoimintaansa pohjautuvan tietokannan, jonka Burko sanoo kattavan 33 Donbassin alueella havaittua venäläistä asetyyppiä. Aikaisemmin aktivistit ovat julkaisseet myös laajan tietokannan, johon he ilmoittavat keränneensä todisteita Venäjän vakinaisen armeijan sotilaiden läsnäolosta Ukrainassa.

Nämä esimerkit osoittavat, kuinka valtavia mahdollisuuksia sosiaalinen media avaa tällaiseen tiedustelutoimintaan ja miten tehokkaasti Venäjän aggressiota vastaan voidaan sen avulla kamppailla, hän kirjoittaa.

Kreml painostaa

Venäjän pyrkimykset eivät Burkon mielestä rajoitu vain Ukrainaan, vaan keskeinen tavoite on koko kansainvälisen turvallisuusjärjestelmän horjuttaminen.

– Kreml harjoittaa jatkuvaa painostusta, toteuttaa aggressiivista politiikkaa ja osoittaa täydellistä piittaamattomuutta kansainvälistä oikeutta kohtaan. Venäjän poliittinen ja sotilaallinen johto nostaa kaiken aikaa panoksia: ensin sota Georgiassa, sitten Krimin valtaus ja sota Donbassissa, hän sanoo.

– Todistamme parhaillaan, kuinka Venäjä keskittää Ukrainan ja Valko-Venäjän rajoille joukkoja, joiden vahvuus ylittää merkittävästi Naton joukkojen määrän itäisissä jäsenvaltioissaan.

Burkon mukaan ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Venäjä olisi valmistelemassa hybridisotaa myös jotakin Natoon kuuluvaa valtiota vastaan. Sillanpääaseman muodostamiseksi Venäjä saattaisi hänen mukaansa yrittää toteuttaa Valko-Venäjällä samankaltaisen operaation kuin Krimillä 2014.

– Venäjä aikoo tavalla tai toisella testata, kuinka lujasti Nato on sitoutunut peruskirjansa artikla 5:n mukaiseen keskinäiseen puolustusvelvoitteeseen tilanteessa, jossa yksi sen jäsenvaltioista joutuisi vastaavaan tilanteeseen, jossa Ukraina on nyt, hän sanoo.

Venäjä on hänen mukaansa tietoisesti hämärtänyt sotilaallisen hyökkäyksen tunnusmerkistöä lähettämällä Itä-Ukrainaan omien vakinaisten joukkojensa sotilaita, jotka esiintyvät esimerkiksi paikallisina asukkaina tai palkkasotureina.

– Samaan aikaan, kun läntisen puolustusliiton piirissä pohditaan, miten tätä toimintaa pitäisi tulkita ja onko kyse Venäjän suorista sotatoimista, hybridiarmeija jatkaa suunnitelman mukaisesti ja tulee epävakauttamaan myös uusia alueita muualla Euroopassa.

Burko pelkää, että ne suunnitelmat, joita lännessä on tällaisen uhkakuvan varalle laadittu, eivät riitä Venäjän pysäyttämiseen.

– Tarvitaan määrätietoisempia toimia. Nyt Ukraina on etuvartio, joka pidättelee Kremliä toteuttamasta aikeitaan.

Hän ei halua arvioida, onko tilannetietoisuus sellaisella tasolla, että turvallisuusympäristön järkkyessä kyetään tekemään oikeita ratkaisuja.

– Ukrainassa ja Suomessa tiedetään kyllä historiallisen kokemuksen pohjalta oikein hyvin, mitä Venäjän imperialistiset pyrkimykset voivat merkitä. Siksi suhtaudumme niihin erittäin vakavasti. Tilanteen äärimmäinen vaarallisuus ymmärretään hyvin myös Itä-Euroopassa. Sen sijaan niissä läntisissä maissa, jotka eivät ole itse joutuneet neuvostoarmeijan tai tsaarin sotilaiden saappaiden polkemiksi, ei uhkaan kenties suhtauduta riittävän vakavasti, Burko sanoo.

Monen maanmiehensä tavoin hän toivoisi, että länsi antaisi Ukrainalle nykyistä kouriintuntuvampaa apua. Se voisi hänen mielestään tarkoittaa esimerkiksi Ukrainan hyväksymistä Naton jäseneksi, Naton taisteluosastojen sijoittamista Ukrainan maaperälle tai vähintään aseavun antamista sekä nykyistä voimakkaampaa painostusta Itä-Ukrainan ja Krimin palauttamiseksi Ukrainan hallintaan.

Lännessä tämänkaltaiset toiveet ovat toistaiseksi saaneet suhteellisen vähän vastakaikua.

Tiedustelu ei ole leikin asia

Ei ole vaikea arvata, että Roman Burkon ja hänen kumppaneidensa aktiviteetit eivät ole jääneet havaitsematta myöskään Venäjällä. Huomio on Burkon mukaan ilmennyt monin tavoin.

– Venäjän erikoispalvelut turvautuvat usein naurettaviin keinoihin horjuttaakseen minun ja verkostossamme toimivien vapaaehtoisten uskottavuutta, hän kertoo.

– Ne ovat esimerkiksi löytäneet erään Ukrainan armeijassa palvelevan upseerin, joka on heidän mielestään Roman Burko. Sen perusteella levitetään sitten tarinaa, jonka mukaan emme tosiasiassa olisikaan joukko vapaaehtoisia, vaan Ukrainan ja Naton yhteinen erikoisyksikkö. Tämä sepitelmä on arvatenkin suunnattu venäläiselle yleisölle, sillä Ukrainassa se ei toimi. Kaikessa huvittavuudessaan se on kuitenkin nostanut profiiliamme ihmisten keskuudessa ja siten kääntynyt meille eduksi – juuri päinvastoin kuin on epäilemättä ollut tarkoitus.

Burko tuskin esiintyisi salanimellä, ellei arvioisi, että päätyminen tiedustelupalvelujen kiinnostuksen kohteeksi ei ole yksinomaan leikin asia.

– Haluan varjella miehitetyllä alueella eläviä omaisiani ja ystäviäni. Jos minut heidät yhdistettäisiin minuun, heidän turvallisuutensa voisi olla vakavasti uhattuna. Itsestäni en niinkään ole huolissani – olin Krimillä ja olen tottunut pitämään puoleni.

Vapaaehtoisia Suomesta?

InformNapalmin verkkosivuista on olemassa jo 30 eri kieliversiota. Vieraskielisistä versioista kaikkein aktiivisimmin ylläpidetään Burkon mukaan englannin-, bulgarian-, ranskan-, saksan, tšekin ja valkovenäjän kielisiä sisältöjä, kun taas esimerkiksi arabian ja kiinan kielille käännetään materiaalia vain harvakseltaan. Kääntäminen, kuten kaikki muukin InformNapalmin toiminta, toteutetaan kansainvälisin vapaaehtoisvoimin.

Tällä hetkellä Burko pitää erityisen tärkeänä, että InformNapalmin valkovenäläiset vapaaehtoiset toteuttavat myös omaa tiedustelutoimintaa. Hän arvioi, että Euroopalla saattaa olla edessään kuuma syksy, ja Valko-Venäjän rajalle keskitettyjen venäläisjoukkojen liikkeistä kaivataan siksi mahdollisimman luotettavaa ja ajantasaista tietoa.

– Emme keskity yksinomaan Ukrainaan. Keräämme tiedustelutietoa myös Venäjän salatuista sotilasoperaatioista Lähi-idässä, paljastamme Venäjän tekemiä sotarikoksia, kuten siviiliväestön joukkotuho Syyriassa, ja tutkimme Venäjän horjuttamistoimia eri puolilla ja Eurooppaa ja muualla maailmassa, hän sanoo.

Kynnys InformNapalmin toimintaan osallistumiseen on pyritty pitämään matalana. Burko kertoo toivovansa, että mukaan liittyisi lisää ulkomaisia vapaaehtoisia niin auttamaan aineistojen kääntämisessä ja levittämään julkaistua tietoa sosiaalisessa mediassa, mutta myös raportoimaan Venäjän vaikuttamistoimiin liittyvistä havainnoista omissa maissaan.

– Yhteistyötä tarvitaan, jotta turvallisuusympäristö Euroopassa säilyisi vakaana. Se on kehityksen ja edistyksen välttämätön edellytys.

– Verkostossamme ei muuten vielä ole yhtään suomalaista, hän vinkkaa toukokuisen tapaamisemme päätteeksi ja katoaa nopeasti Kiovan pimenevään iltaan.

Toimittaja: Heikki Hakala

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt