Elettiin vuotta 1961 ja Neuvostoliiton vakoojia New Yorkissa valvonut tiedustelu-upseeri Dmitri Poljakov oli vihainen. Hänen vakavasti sairas poikansa oli kuollut.
Dmitri Poljakov syytti kuolemasta Neuvostoliiton johtoa. Esimiehet olivat vastanneet kieltävästi Poljakovin pyyntöön viedä poikansa amerikkalaiseen sairaalaan.
Katkeroitunut Poljakov lähestyi samana vuonna Yhdysvaltojen liittovaltion poliisin FBI:n agentteja Manhattanilla.
Venäjällä sotilastiedustelu GRU:n huippujohtoon kohonneesta Poljakovista tuli seuraavina vuosikymmeninä Yhdysvaltojen, ja kenties jopa maailmanhistorian, merkityksellisin vakooja.
Yhdysvalloissa toimineiden neuvostoagenttien valvomisen lisäksi Poljakov työskenteli muun muassa GRU:n kuunteluaseman päällikönä Myanmarin eli silloisen Burman Yangonissa (Rangoon) ja Neuvostoliiton sotilasattaseana Intiassa. Hän kertoi amerikkalaisille kaiken, minkä tiesi.
Poljakovin tietopaketteja odotettiin Yhdysvaltojen tiedustelujohdossa kuin joulua. Vuosien saatossa hänestä tuli amerikkalaistiedustelun asiantuntijoille pikemminkin opettaja kuin tiedonantaja.
”Hän oli iso saalis ja homma jatkui pitkään”, FBI:n entinen Neuvostoliiton vastavakoiluasiantuntija James Nolan kertoi Timelle vuonna 2001.
”Moni ei aloita keskitason upseerina ja nouse kenraalikuntaan”.
Isänmaan ystävä
Dmitri Poljakovin amerikkalaiskontaktit pitivät miestä kummajaisena. Toisin kuin monen muun kylmän sodan ajan loikkarin kohdalla, eivät Poljakovin motiiveina olleet raha tai henkilökohtaiset ongelmat.
Puusepäntöitä vapaa-ajallaan harrastanut Poljakov halusi vaatimattoman noin 3 000 dollarin vuosipalkkionsa yleensä amerikkalaisten sähkötyökalujen, kalastusvälineiden ja metsästysaseiden muodossa. Monista CIA:n ja FBI:n kanssa tekemisissä olleista GRU-upseereista poiketen hän joi ja poltti harvoin ja oli uskollinen vaimolleen.
Poljakov piti itseään aitona isänmaan ystävänä.
”Uskon, että hänen motivaationsa kumpusi toisesta maailmansodasta”, eräs Poljakovin kanssa hänen Intian komennuksensa aikana tekemisissä ollut CIA-virkailija kertoo.
Hänen mukaansa sodassa urhoollisuusmitalilla palkittu neuvostoupseeri oli pettynyt Moskovassa sodan jälkeen näkemäänsä juonitteluun ja poliittiseen korruptioon. Lisäksi hän piti amerikkalaisia naiiveina ja oli varma, että he häviäisivät kylmän sodan.
”Hänestä huokui käsitys siitä, että hänen oli pakko auttaa meitä tai Neuvostoliitto voittaisi kylmän sodan – eikä hän voinut sietää sitä”, Poljakovin yhteyshenkilönä 15 vuoden ajan toiminut CIA-upseeri toteaa.
Muutti maailmanhistoriaa
”Kenraali Dmitri Poljakov ei vain auttanut meitä voittamaan kylmää sotaa. Hän esti sitä muuttumasta kuumaksi”, CIA:n entinen johtaja James Woolsey on sanonut.
Poljakov kertoi amerikkalaisille useista Neuvostoliiton lukuun vakoilleista amerikkalaisvirkailijoista, joita olisi tuskin koskaan saatu kiinni ilman hänen apuaan, ja välitti Yhdysvaltojen tiedustelulle valtavan määrän arkaluontoisia neuvostojohdon asiakirjoja. Hänen kauttaan USA tiesi, mitä neuvostojohdossa ajateltiin ja puhuttiin.
Poljakovin tietojen kerrotaan säästäneen lukemattomia amerikkalaishenkiä vielä Persianlahden sodan aikaankin. Asiakirjojen ansiosta amerikkalaiset tunsivat Saddam Husseinin Irakin käyttämät neuvostoliittolaiset asejärjestelmät.
Paljastukset liittyivät myös Neuvostoliiton ja Kiinan välisten suhteiden sisäpiiritiedon avaamiseen amerikkalaisille. Poljakov paljasti 1970-luvun alussa Yhdysvaltojen johdolle Pekingin ja Moskovan väliset visusti salassa pidetyt ristiriidat ja mahdollisti näin yksin presidentti Richard Nixonin pelinavauksen Kiinaan vuonna 1972.
Poljakov kuvasi salaa yli 100 numeroa Neuvostoliiton sotilasjohdon Voennaia mysl’ -lehden (Sotilaallinen ajattelu) salaista versiota, jossa maan tärkeimmät strategistit ja eturivin päättäjät arvioivat sotilaspoliittista tilannetta ja Neuvostoliiton puolustusta.
”Siihen aikaan meillä väiteltiin kovasti Neuvostoliiton sotilasstrategiasta ja -doktriinista ja siitä, kuinka he käyttäisivät joukkojaan sodan syttyessä. Poljakovin toimittamat asiakirjat kertoivat meille, mitä he keskustelivat keskenään näistä asioista sekä sen, pitivätkö he ydinsodan voittamista mahdollisena. Vastaus oli onneksi negatiivinen”, CIA:n entinen johtaja ja pitkän linjan Neuvostoliiton ja Venäjän asiantuntija Robert Gates muistelee.
Kenraalin paljastusten perusteella amerikkalaiset päättelivät, että Neuvostoliitossa pelättiin yhtä paljon kuin Yhdysvalloissakin. Se madalsi merkittävästi ydinsotaan johtavan virhearvion todennäköisyyttä maiden välillä.
Neuvostokenraali paljasti amerikkalaisille myös yli 5 000 Neuvostoliiton aseohjelmaa, joissa pyrittiin hyödyntämään länsimaista sotilasteknologiaa. Paljastukset vaikuttivat merkittävästi amerikkalaisen ase- ja teknologiaviennin tiukentumiseen.
”Merkitsemätön hauta”
Uskomatonta kaksoiselämää vuosikymmeniä viettänyt Dmitri Poljakov oli alansa huippuammattilainen. Poikkeuksellisesti CIA antoi hänen sanella niin tapaamisten kuin tiedonvälitystapojenkin ehdot lähes koko hänen vakoojanuransa ajan.
Poljakov kohtasi amerikkalaisia henkensä kaupalla niin Yangonin kujilla kuin Intian viidakoissakin. Hän varasti käyttöönsä neuvostotiedustelun välineitä, kuten filmien kätkemiseen tarkoitettuja onttoja kiviä, joita hän jätti CIA:n miesten poimittaviksi.
Moskovassa Poljakovin käyttöön kehitettiin pienoislähetin, jolla hän pystyi välittämään lyhyitä noin 2,6 sekunnin datapurkauksia radioteitse Yhdysvaltojen suurlähetystölle samalla, kun hän ajoi sen ohitse metrolla.
Poljakov anasti GRU:lta käyttöönsä erityisfilmiä, jonka pystyi kehittämään vain hänen ja CIA:n tuntemalla kemiallisella seoksella. Poljakovin kanssa työskennelleiden amerikkalaisagenttien mukaan GRU-kenraali oli aina askelen heidän edellään.
Kenraalin kanssa Intiassa toiminut CIA-agentti kertoo keskustelleensa tämän kanssa huolestuneena varsinaisesta loikkaamisesta, kun Poljakov oli yllättäen kutsuttu takaisin Moskovaan vuonna 1980.
”Toivon, että voimme jonain päivänä istua avoimesti vastakkain ja nauttia illallista ja juomia Yhdysvalloissa”, hän muistelee sanoneensa.
Venäläiskenraali oli luonut agenttiin jäätävän katseen.
”En tule koskaan Yhdysvaltoihin. En tee tätä teidän vuoksenne. Teen tämän minun maani vuoksi. Synnyin venäläisenä ja kuolen venäläisenä”, Poljakov totesi hiljaa.
Kun agentti kysyi, mitä Poljakoville tapahtuisi, jos hän jäisi kiinni, vastasi hän venäjäksi.
”Bratskaja mogila (merkitsemätön hauta).”
Vuotajan uhri
Elettiin vuotta 1988 ja Dmitri Poljakov työnnettiin pieneen selliin Venäjällä. Polvilleen painetun kenraalin taakse asettui sotilas ja ampui häntä takaraivoon.
Neuvostomedian mukaan vuonna 1980 eläkkeelle jäänyt GRU:n kenraaliluutnantti Dmitri F. Poljakov sai teloitustuomion vakoilun vuoksi.
Vain Venäjällä on tieto sitä, koska Poljakov jäi tarkalleen kiinni ja mitä hänelle tapahtui sen jälkeen. Varmaa on ainoastaan kuolinvuosi ja se, kuka hänet oli paljastanut. Useiden lähteiden mukaan häntä kuulusteltiin ja kidutettiin ennen tuomion täytäntöönpanoa.
Yhdysvaltojen arvokkaimman vakoojan kohtaloksi koituivat ironisesti Neuvostoliiton kenties merkittävimmän amerikkalaisvakoojan, Aldrich Amesin, paljastukset. Toisin kuin Poljakovin kohdalla, oli Amesin motiivina raha.
CIA:n Neuvostoliiton vastavakoiluosaston päällikkönä työskennellyt Ames oli alkoholisoitunut ja kärsi pahoista talousvaikeuksista. Hän alkoi myydä tietojaan Neuvostoliitolle vuonna 1985 ja paljastui vasta vuonna 1993.
Kiinni jäädessään Ames oli saanut Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän tiedustelupalveluilta kaikkiaan noin 2,7 miljoonaa dollaria ja hänelle oli luvattu kaksi miljoonaa lisää. Rahat menivät ylelliseen elämäntyyliin.
New York Times huomauttaa tässä useisiin Amesista hänen paljastumisensa jälkeen kirjoitettuihin kirjoihin perustuvassa vuoden 1995 jutussaan, ettei yksikään vakooja ollut aiemmin saanut vastaavia palkkioita.
Toinen Amesin paljastamiseen johtanutta tutkintaa hoitaneista oli CIA-agentti Sandy Grimes.
”Sen olisi tullut jäädä historiaan kaikkien aikojen suurimpana vakoilutarinana”, hän toteaa Poljakovista tässä George Washington Universityn ylläpitämän NSA-arkiston julkaisemassa haastattelussa vuodelta 1998.
”Rick Ames päätti ikävä kyllä kirjoittaa tälle tarinalle toisenlaisen lopun”, Grimes sanoo.
Ames jäi lopulta kiinni vuoden 1994 helmikuussa. Hän myönsi paljastaneensa Neuvostoliitolle kaikki tietonsa. Jälkikäteen on arvioitu, että hänen paljastuksensa johtivat noin sadan tiedusteluoperaation epäonnistumiseen ja aiheuttivat ainakin kymmenen amerikkalaisille vakoilleen tietolähteen kuoleman.
Grimes luonnehtii Dmitri Poljakovia Yhdysvaltojen tiedustelun ”kruununjalokiveksi”. Hänen mukaansa Poljakov saattoi olla paras lähde, joka millään tiedustelupalvelulla on koskaan ollut.
”Olimme kaikki toivoneet, että Poljakov olisi lopulta saanut nähdä kylmän sodan lopun ja ettei kukaan olisi tiennyt hänen osallistumisestaan siihen”, Grimes toteaa.
”Hän oli käsittämättömän rohkea mies”.
