Verkkouutiset

Hän esti natsien ydinpommihankkeen – Lontoosta olisi tullut Hiroshima

Norjalaisten uskalias operaatio pysäytti Adolf Hitlerin ydinasehaaveet.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

23-vuotias Joachim Ronneberg tuijotti helmikuun yön pimeydessä joentörmällä humisevaan voimalaan. Norjan vastarintaliikkeen luutnantti oli hiihtänyt kahdeksan toverinsa kanssa yötolkulla. Nyt ryhmä oli perillä ja alkaisi operaation vaikein vaihe. Britannian tiedustelu oli sanonut nuorille norjalaisille vain, että laitoksessa tislattiin jotakin, jota kutsuttiin raskaaksi vedeksi. Sen kerrottiin olevan elintärkeää natsijohtaja Adolf Hitlerin pyrkimyksille. Laitos oli tuhottava. Norjalaiset kantoivat räjähteiden ja konepistoolien lisäksi mukanaan syanidikapseleita. Tämä olisi mitä todennäköisimmin itsemurhatehtävä.

New York Timesin mukaan Joachim Ronneberg menehtyi sunnuntaina Norjan Alesundissa. Hän oli kuollessaan 99-vuotias. Ronneberg oli legendaarisen operaatio Gunnersiden viimeinen elossa ollut jäsen.

Talvella 1942-1943 Norjaan laskuvarjoilla hypänneet Britannian kouluttamat ja varustamat norjalaiset vastarintataistelijat eivät tienneet, että heidän uskalias kommandoiskunsa pysäyttäisi natsien ydinpommihankkeen.

Joachim Ronneberg (kuvassa vasemmalla) tervehtii Norjan kuningas Haakonia vuonna 1948. Wikimedia Commons

– Kuulin atomipommeista ja raskaasta vedestä ensi kertaa sen jälkeen, kun amerikkalaiset pudottivat pommin Hiroshimaan ja Nagasakiin, Joachim Ronneberg muisteli NY Timesin haastattelussa vuonna 2015.

– Jos isku olisi epäonnistunut, olisi Lontoo kokenut Hiroshiman kohtalon, hän jatkoi.

”Toivoimme parasta”

Natsi-Saksan ydinasehankkeen vaiheista on väännetty vuosikausia. Jotkut historioitsijat ovat väittäneet operaation edenneen hyvin kun taas toiset ovat sitä mieltä, etteivät saksalaiset ehtineet juuri alkua pidemmälle. Varmaa on kuitenkin se, että Hitlerin Saksa tarvitsi hankkeeseen raskasta vettä, jota valmistettiin Norjan Norsk Hydron Vemorkin vesivoimalassa.

Britit olivat yrittäneet tuhota Vemorkin laitoksen laskuvarjojoukkojen operaatiolla jo syksyllä 1942. Se kuitenkin epäonnistui surkeasti. Lopulta oli kymmenen norjalaisen vuoro. Iskuryhmä hyppäsi Norjaan laskuvarjoilla kahdessa erässä lokakuussa 1942 ja helmikuussa 1943. He tapasivat mökillä noin 65 kilometrin päässä kohteestaan. Perille mentäisiin hiihtämällä.

Yksi ryhmästä erkani alkuvaiheessa muista pitämään radioyhteyttä Lontooseen. Muut jatkoivat kohteeseen. He hiihtivät yöt ja lepäsivät päivät. Joachim Ronnebergin ryhmä saavutti kohteensa helmikuun 27. päivän yönä.

Voimala oli vaikuttava näky. Jyrkälle rinteelle Rjukanin putoksen kupeeseen sijoitetulle laitokselle johti edestä vartioitu riippusilta. Takapuolella oli verkkoaitaa, vartiomiesten parakkeja ja junarata, jota saksalaiset sotilaat partioivat. Helppoa tietä sisään ei ollut.

– Niin moni asia oli kiinni vain hyvästä tuurista. Mitään suunnitelmaa ei ollut. Me vain toivoimme parasta, Joachim Ronneberg kertoi vuonna 2015.

Isku

Norjalaisten ryhmä päätti iskeä voimalaan junaradan puolelta. Miehet tarkkailivat kohdettaan ensin tuntikaupalla ja seurasivat vartijoiden reittejä ja aikatauluja. Lopulta he laskeutuivat kymmeniä metrejä alas joen rantaan, ylittivät sen jäitä pitkin ja jatkoivat lumessa kahlaten ylös kohti voimalaa. Riippusillalla partioivat vartijat olivat lähellä. Voimalan ja joen melu kuitenkin peitti ryhmän liikkeiden äänet. Norjalaiset etenivät huomaamatta aidalle ja piiloutuivat pienten varastorakennusten taakse.

Kun vartija poistui kierrokselleen, ryntäsi Joachim Ronneberg kolmen toverinsa kanssa portille, leikkasi lukon rikki pihdeillä ja murtautui sisään. Viisi kommandoa jäi piiloon kyttäämään saksalaissotilaiden parakkeja hälytyksen varalta.

Neljän vastarintamiehen ryhmä jakaantui kahtia. Joachim Ronneberg onnistui parinsa Fredrik Kayserin kanssa löytämään pienen kaapeleita ja putkia varten tehdyn kanavan, josta pääsi sisään voimalarakennukseen. He ryömivät ahtaaseen putkeen vetäen räjähdesäkkejä perässään.

Kanava johti halliin, jossa näkyi 18 teräksistä säiliötä. Ronneberg ja Kayser tunnistivat sen raskaan veden tuotantolaitokseksi. Syvällä tehtaan uumenissa ei ollut vartijoita. Norjalaiset törmäsivät vain yhteen tehtaan työntekijään. Kayser painoi aseen miehen rintaa vasten ja komensi hänet hiljaiseksi. Pian kaksi muuta norjalaista liittyi heidän seuraansa. He olivat murtautuneet sisään laitoksen ikkunasta.

Iskuryhmä mittasi pommeihinsa puolen minuutin sytytyslangat, sytytti ne ja lähti pakoon. Norjalaiset olivat vartiomiesten parakkien kohdalla, kun laitoksen sisältä alkoi kuulua räjähdyksiä. Niitä seurasivat pian hälytyssireenit. Sabotöörit olivat kuitenkin jo tiessään.

Joachim Ronnebergin ryhmä jatkoi vaellustaan turvaan Ruotsiin samalla, kun saksalaiset aloittivat masiivisen etsinnän liki 3[nbsp]000 sotilaan voimalla. Norjalaisia ei kuitenkaan tavoitettu koskaan. Ronnebergin kommandot olivat onnistuneet suorittamaan itsemurhatehtävänä pitämänsä operaation ampumatta laukaustakaan.

Joachim Ronneberg johti myögemmin useita operaatioita saksalaisia vastaan Norjassa. Hän sai teoistaan Norjan korkeimman kunniamerkin ja useita muita korkeita kunniamerkkejä niin Britannialta, Ranskalta kuin Yhdysvalloiltakin. Hän teki sodan jälkeen pitkän uran Norjan yleisradion toimittajana.

Natsien ydinasehanke ei toipunut koskaan sabotöörien iskusta. Ronnebergin iskuryhmän Pommit tuhosivat kaikki Vemorkin säiliöt että raskaan veden tuotantoon vaadittavat laitteet. Saksalaiset korjasivat voimalaa kuukausia, mutta liittoutuneiden pommikoneiden isku teki hankkeen uudelleen tyhjäksi marraskuussa 1943.

Adolf Hitler määräsi raskaan veden tuotannon lopulta siirrettäväksi Saksaan. Laitteita ja jäljellä olevaa raskasta vettä kuljettava Hydro-lautta upotettiin kuitenkin toisessa norjalaisten sabotöörien operaatiossa. Samalla upposi myös natsien viimeinenkin toivo ydinaseesta.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)