Pääministeri Juha Sipilä (oik.), valtiovarainministeri Petteri Orpo ja eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

Piia-Noora Kauppi: Halvaantuuko hallitus?

Talouden vieno nousuvire ei ole peruste lähteä löysäilyn tielle. On muistettava, että Suomella on takanaan menetetty vuosikymmen talouskasvun näkökulmasta. Bruttokansantuote on vasta nyt saavuttamassa kymmenen vuoden takaisen lähtötason.

Globaalin finanssi- ja velkakriisin jälkimainingeista toipuminen onkin koko Suomen 100-vuotisen historian pisimpään kestänyt matalaliito. Toisin on muualla Euroopassa, jossa noususuhdanne on kestänyt jo tovin ja on jo monin paikoin ohittanut huippunsa. Suomi myöhästyi tästä junasta, sille ei voi mitään. Siksi hyviä suhdannevuosia tässä aallossa on edessämme rajoitetusti.

Jakovaaraa on ilmassa myös syksyn työmarkkinakierroksella. Olemme saaneet viime vuosien vastuullisilla palkkaratkaisuilla kurottua kiinni kilpailukykyeroamme keskeisiin kilpailijamaihimme. Mutta naapurit eivät ole jääneet lepäämään laakereillaan. Ruotsin taloudella menee eri mittapuilla katsottuna melkeinpä kadehdittavan hyvin. bkt kasvaa, valtiontalous on kunnossa ja hintapaineet olemattomat. Olisi suuri virhe luopua nyt tästä Suomen työllisyyttä ja kasvua vahvistavasta linjasta. Juuri työllisyydellä on tulevaisuuden kannalta kaikkein suurin merkitys.

Korkeampi työllisyysaste ei välittömästi tuo helpotusta kansantaloutemme tilanteeseen. Työllisyysaste on Suomessa selvästi muita Pohjoismaita matalammalla tasolla. Sitä paitsi hallituksen asettamaa 72 prosentin tavoitetta vuoteen 2019 mennessä tuskin saavutetaan. Parhaan työllistämispotentiaalin näen suomalaisissa kotitalouksissa, joilla on sekä maksukykyä että kasvavia tarpeita. Yksityistalouksien varallisuus Suomessa ei koskaan ole ollut näin korkealla kuin tänä päivänä.

Vaikka toki velkaisiakin kotitalouksia on, ongelmat eivät ole yksityistaloudessa vaan nimenomaan julkisella puolella. Julkisen talouden kestävyysvaje ei ole kadonnut mihinkään, vaikka määrätietoisia toimia, kuten esimerkiksi kohtuullisen merkittävä eläkeuudistus, on tehty. Keskeisessä asemassa ovatkin nyt muut hyvinvointiyhteiskunnan rakenneuudistukset, jotka tulisi saada aikaan, jottei jouduttaisi vielä suurempiin menoleikkauksiin tai verojen korotuksiin. Esimerkiksi ilman soteuudistusta joudumme todennäköisesti turvautumaan näihin molempiin.

Myönteistä on, että kansalaiset laajasti tukevat valtiovarainministerin linjaa. Tuoreen HS-gallupin mukaan lähes kaksi kolmesta suomalaisesta kannattaa julkisten menojen leikkauksia, jotta Suomen velkaantuminen saataisiin kuriin. Suomalaisten tilannekuva näyttää siis olevan kohdallaan.

Kansa tukee hallituksen linjaa, mutta päätöksiä ei silti tahdo syntyä. Missä siis mättää?

Herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaista mukaillen yksi meiltä puuttuu ja sen mukana kaikki; hallituksen toimintakyky. On syytä kysyä, onko nykyinen hallitus riittävän toimintakykyinen viemään läpi loppukaudella enää mitään uudistuksia. Pääministeriltä tuntuu olevan puhti pois ja siniset sinkoilevat sinne tänne puolueen perustamiskipujen ja matalien kannatuslukujen ahdistamina. Hyviä kannatuslukuja mielipidetutkimuksissa saanut kokoomusjohtaja Petteri Orpo joutuu pitämään hallitusta pystyssä aika lailla yksinään.

Mikäli hallituksen päätöksenteko vielä tätäkin enemmän halvaantuu ja esimerkiksi sote-uudistus lykkääntyy tai siitä tulee täysi pannukakku, kannattaako kokoomuksen hirttäytyä tähän hallitukseen ja hukata pari olennaista vuotta? Myös kansainvälinen epävakaus aiheuttaa haasteita – senkin takia Suomella pitäisi olla nykyistä vahvempi hallitus.

Jälkiviisaana on helppo todeta, että ehkäpä kokoomuksen olisi ollut syytä jo viime kesäkuussa varmistaa hallituksen toimintakykyä vaatimalla uusia hallitusneuvotteluja. Mutta myöhäistä ryhtiliike ei ole vieläkään. Mahdollisuus uusiin vaaleihin ja uuteen hallituspohjaan pitäisi olla näkyvästi esillä lähikuukausien kokoomuspolitiikan työkalupakissa.

 

Piia-Noora Kauppi

Piia-Noora Kauppi

Piia-Noora Kauppi on Finanssiala r.y.:n toimitusjohtaja.