Hallituksessa tehtiin päätös toteuttaa kaksivuotisen esiopetuksen kokeilu. Opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaissut ”satunnaisesti valituille kunnille ja toimipaikoille” kokeiluopetussuunnitelman.
Käytännössä siis pienelle osalle viisivuotiaita lapsia tarjotaan maksuton varhaiskasvatusopetus. Kokeilu kestää kevätlukukauden 2024 loppuun.
Kaksivuotinen esiopetus kokeiluna ei sinällään välttämättä ole hullumpi idea. Samaa ajettiin Sanni Grahn-Laasosen (kok.) toimesta myös edellisellä hallituskaudella. Tuolloinkin hieman ongelmallista oli se, että hyvän idean maksumieheksi tulivat osittain kunnat ja kaupungit. Tällä kertaa kokeilu tulee vieläkin kalliimmaksi.
Nykykokeilun keskeisin ongelma on, että pienelle osalle lapsia valtio kustantaa maksuttoman varhaiskasvatuksen. Suurin osa perheistä maksaa sen täysimääräisesti. On oikeastaan hämmästyttävää, että näin pahasti yhdenvertaisuuden vastainen päätös on syntynyt.
Koska kaupungit ja kunnat kuitenkin vastaavat omille asukkailleen heidän tasapuolisesta palvelemisestaan, päädyttiin ainakin jo Helsingissä ja Turussa siihen, että kaikille viisivuotiaille tarjotaan varhaiskasvatuksen osuus maksuttomana. Todennäköisesti samaan ratkaisuun on päädytty muuallakin.
Kaikissa kunnissa ei pystytä paikkaamaan hallituksen päätöksen valuvikaa, jolloin suomalaisten lapsiperheiden päivähoitomaksut ovat hyvin erilaiset riippuen siitä, missä kunnassa asuu. Kyse on vuositasolla helposti yli 1000 eurosta.
Toinen ongelma on periaatteellinen. Kokeilu paljastaa yleisemmän käytännön siitä, kuinka hallituksen päätökset teettävät kuntiin lisää töitä ja velvoitteita osoittamatta niille kuitenkaan täysimääräistä rahoitusta. Kuntatalous on ajautunut pitkälti tästä syystä haaksirikkoon, eikä helpotusta näytä olevan luvassa. Soteuudistus kiristää tilannetta entisestään.
Yhtälössä kuntien liikkumavara järjestää palvelujaan kysynnän ja tarpeen mukaan kapenee. Kun pakollisten tehtävien määrä kasvaa ja raha vähenee, päädytään vaihtoehdottomaan tilanteeseen.
Kaksivuotisen maksuttoman varhaiskasvatuksen tarjoaminen kaikille kuntalaisille ei tokikaan ollut lakisääteinen velvoite – mutta kuntapäättäjän näkökulmasta moraalinen oikeudenmukaisuuskysymys se todella oli.
