Verkkouutiset

Valiokunnan arvioitava poliisin palautuslinja

BLOGI

Kirjoittaja pitää poliisin päätösprosessia ongelmallisena laillisuusperiaatteen valossa.
Kimmo Sasi
Kimmo Sasi
Varatuomari, entinen kokoomuksen kansanedustaja ja entinen liikenne- ja viestintäministeri.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Poliisihallitus on tiedotteellaan ilmoittanut, että poliisi pidättyy toistaiseksi osasta Irakiin tehtävistä maasta poistamisista. Linjaus liittyy Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antamaan langettavaan päätökseen, jolla murheellisesti Suomesta palautettu surmattiin Irakissa. Suomen oikeusjärjestyksen perusta on oikeusvaltioperiaate. Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Erityisen tärkeää laillisuusperiaatteen noudattaminen on poliisille. Kun poliisin toiminnan oikeusperusta ja päätöstapa ovat herättäneet keskustelua, on perusteltua, että poliisin toiminta selvitettäisiin eduskunnan hallintovaliokunnassa.

Eduskunnan tehtävänä on valvoa ja tarkastaa hallituksen ja sen alaisen hallinnon toimintaa. Sisäministeriön osalta tehtävä eduskunnassa kuuluu hallintovaliokunnalle. Kun valiokunnassa havaitaan ongelmia hallinnonalalla, on perusteltua, että valiokunta kuulee asianomaisia, selvittää asiaa ja antaa asiassa tarpeellista ohjeistusta.

Poliisihallitus on ilmoittanut viestimissä tehneensä linjauksen maasta poistamisasiassa ja sen sisältö käy hyvin ilmi tiedotteesta. Sen sijaan tiedossa ei ole, että asiassa olisi tehty päätös, kuka tuon päätöksen on tehnyt, mihinkä päätöksentekijän toimivalta perustuu ja mihinkä lainkohtaan päätös perustuu. Laillisuusperiaatteen kannalta on ongelmallista, että itse päätösprosessi ei ole läpinäkyvä ja että päätöksestä vastuussa olevan henkilön nimi ei ole tiedossa. Poliisi joutuu työssään tekemään toiminnan järjestämiseen liittyviä käytännön ratkaisuja. Mutta periaatteellinen päätös tuskin voi olla vain toiminnallinen ratkaisu.

Tärkeä asiassa on myös EIT:n päätöksen sisältö. EIT katsoo, että Suomen tuomioistuimen Irakin maakuva oli sinänsä oikea. Tässä tapauksessa tuomioistuin oli kuitenkin tehnyt väärän johtopäätöksen ajateltavissa olevien riskien ja Irakin tilanteen välillä. Ratkaisu voidaan pelkistää siihen, että tuomioistuin ei ottanut riittävän vakavasti sitä, että menehtynyt oli yritetty murhata kahdesti ennen hänen pakoaan Suomeen ja että tämä oli selkeä osoitus siitä, että Irakiin palatessaan henkilö oli hengenvaarassa, koska Irakin kysy suojella kansalaisiaan on huono.

EIT:n ratkaisu osoittaa sen, että pakolaiskysymysten ratkaisuissa ei tämän päätöksen valossa ole systeemistä virhettä. Kyse oli virheestä tässä yksittäisessä tapauksessa.

Lisäksi on syytä todeta, että asian arviointi tapahtuneen pohjalta on huomattavasti helpompaa kuin tilannetta ennakoitaen arvioitaessa.

Tämä huomioonottaen voidaan kysyä, onko poliisihallituksen päätös Irakiin palauttamisesta luopumisesta asiallisesti oikea. Oikeampi tapa mitä ilmeisemmin olisi asianosaisen palautettavan oma reagointi. Jos hän voisi poliisille osoittaa oman tapauksensa vastaavan EIT:n ratkaisun tilannetta eli että väkivaltaa ennen Suomeen saapumista ei ole riittävän vakavasti arvioitu, tulisi poliisin yksittäistapauksissa antaa mahdollisuus maastapoistamispäätöksen purkamiseen.

Ulkomaalaislain 147§ kieltää palauttamisen alueelle, jolla henkilö voi joutua kuolemanvaaraan vainon johdosta. Merkittävä kysymys on, kuka tämän arvion kuolemanvaarasta tekee. Suomen oikeusjärjestyksessä se on tuomioistuin. Oikeudellisen hierarkisen järjestelmän ja laillisuusperiaatteen vuoksi poliisin tehtävä on luottaa tuomioistuimen arvioon ja lainvoimaiseen päätökseen. Poliisi ei voi asettaa itseään tuomioistuimen yläpuolelle. Tosin on selvää, että olosuhteiden olennaisesti muuttuessa päätöksen jälkeen, voi olla tarvetta antaa mahdollisuus päätöksen uudelleenarviointiin . Mutta EIT:n ratkaisun sisältö ei siis tässä tilanteessa merkitse tarvetta arvioida tilannetta yleisesti uudelleen.

Poliisin linjaus on ongelmallinen myös siksi, että se koskee vain palautuksia Irakiin. Jos ongelma olisi systemaattinen, tulisi palauttaminen kaikkiin maihin keskeyttää. Irakin maakuvahan ei ratkaisussa ollut ongelma. Sitä paitsi tilanne Irakissa on vuoden 2017 jälkeen parantunut merkittävästi ISIS:n kaaduttua.

Tämän kanssa on ristiriidassa se, että rikoksen tehneet kuitenkin edelleen palautetaan Irakiin. Jos Irakin maakuva olisi niin huono, ettei palauttaminen ole mahdollista, koskee se luonnollisesti myös rikollisia.

Poliisihallitus on kertonut, kuinka vaikeaa ja resursseja vaativaa palauttaminen Irakiin on. Tehtävän vaikeus ei voi kuitenkaan olla poliisille peruste luopua tehtävästään.

Ongelmallista oikeusvaltion kannalta olisi se, jos tuomioistuimet ja viranomaiset toimivat poliittisen painostuksen alla ja taipuvat siihen. Viime vuosien aikana sekä maahanmuuttovirastoon että tuomioistuimiin on kohdistunut kova paine. Tietyt poliittiset piirit ja osa mediaa, sekä viestimiä että sosiaalista mediaa, ovat väittäneet Migrin ja tuomioistuinten tekevän maahanmuuttoasioissa vääriä päätöksiä. Tällainen painostaminen ei pitkään jatkuessaan voi olla vaikuttamatta viranomaisten tekemiin arvioihin. Mutta tällainen vaikuttaminen merkitsee oikeusvaltion murtamista.

Siksi olisikin perusteltua, että hallintovaliokunta arvioisi

– mihin lainkohtiin poliisihallitus perustaa päätöksensä,

– onko itse linjaus asianmukaisesti tehty,

– onko linjaus johdonmukainen seuraus EIT:n ratkaisusta,

– onko poliisihallinnon linjaukseen yritetty vaikuttaa ja kenen toimesta (poliittisten toimijoiden tai median) ja minkälainen keskustelu sisällöltään sisäministerin ja poliisin johdon kesken asiasta käytiin,

– miten jatkossa vastaavassa tilanteessa poliisin pitäisi toimia.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat

Suosittelemme

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)