Suurvaltajohtajien tapaaminen ja sen jälkeen noussut keskustelu siitä, mitä Donald Trump Helsingissä oikeasti sanoi, ei sanonut, kiisti sanoneensa ja miten sitä tulkittiin mediassa, on hämmentävää monelle. Samalla se on hyvä esimerkki siitä, miten paljon olisi tiedettävä tilanteiden taustoista ja valta-asetelmista, jotta voisi ymmärtää käytyä keskustelua ja muodostaa niistä oma käsitys.
Mutta kuinka moni suomalainenkaan muistaa tai tietää suurvaltojen ja Euroopan suhteiden historiasta? Tai esimerkiksi miten ja miksi Nato perustettiin? Tai kuka osaa yhdistää vapaakaupan merkityksen omaan arkeen ja kauppareissuun?
Kun jokainen meistä voi ryhtyä mediaksi somessa ja Yhdysvaltain presidenttikin voi pokkana leimata maailman arvostetuimpia mediataloja lanseeraamallaan muotisanalla ”fake news”, niin ketä ja mihin uskoa ilman vankkaa omaa tietämystä ja laajaa sivistystä?
Tässä kohtaa korostuu medialukutaito ja kyky analysoida ja erottaa toisistaan tosiasiat ja mielipiteet. Nuorelle koulu ja oppilaitos on usein se paikka, jossa tätä keskustelua voi käydä ja mielipiteitä peilata. Jos katsoo opetussuunnitelmia, huomaa, että koulussa tavoitteena on oppia kriittistä ajattelua ja väittelemään toisen mielipidettä silti kunnioittaen. Koulu tavoittaa jokaisen suomalaisnuoren ja yhä useammin myös varhaiskasvatus pienen lapsen. Siinä on erinomainen paikka opetella toimimaan porukassa, kuuntelemaan muita ja odottamaan myös omaa vuoroa. Olisivatko nämä tulevaisuuden tärkeimpiä työelämä- ja kansalaistaitoja?
Tulevaisuudessa koulutus ja sivistys ovat ratkaisevassa asemassa, kun meiltä kysytään yhdessä elämisen ja olemisen kykyä. Missä tietämättömyys kukoistaa, siellä on hyvä kasvualusta myös suvaitsemattomuudelle, vihapuheelle ja pelolle. Koulun tehtävänä onkin auttaa luomaan näkökulmia ja opettaa erottamaan faktan fiktiosta ja fake newsin oikeasta uutisesta.
SuomiAreenalla tämän viikon OAJ:n keskustelussa nostettiin esiin huoli sivistyksestä ja siitä, että korostamme liiaksi osaamis- ja tehokkuusajattelua ja koulutusta kehitetään vain kulloisenkin työelämätarpeen pohjalta. Konfliktinratkaisuasiantuntija Hussein al-Taee CMI:sta korosti, ettei sivistyneen ihmisen tarvitse edes aina olla lukenut, mutta sivistynyt osaa asettua toisen saappaisiin. Kyky kuunnella empaattisesti toisia ihmisiä ja myös heidän tunteitaan on merkki sivistyksestä.
Yhä useammin kuitenkin unohdumme omiin kupliimme, jotka vain vahvistavat aiempia käsityksiämme ja arvojamme sen sijaan, että vaihtaisimme kanavaa, kuuntelisimme vastapuolen ajatuksia tai heittäytyisimme epämukavuusalueelle. Voimme kuitenkin kehittyä yksilöinä ja kansakuntana vain, jos lisäämme entisestään vuoropuhelua eri tavoin ajattelevien ihmisten ja kansojen välillä. Koulutus ja sivistykseen panostaminen on paras tapa antaa kuplille kyytiä.
