Yhdysvaltain ulkopolitiikalla on Yhdysvaltain entisen Nato-suurlähettilään Kurt Volkerin mukaan taipumus heilahdella edestakaisin kansainvälisen johtajuuden ja eristäytymisen välillä.
– Kääntyminen poispäin maailmasta tuntuu olevan oletusasento. Olipa kyse Afganistanista, Länsi-Balkanista, Itä-Euroopasta, Itä-Afrikasta tai mistä tahansa muusta kriisialueesta, tyhjiö, jonka Yhdysvallat jättää jälkeensä, tekee maailmasta vähemmän turvallisen ja vähemmän demokraattisemman, Volker kirjoittaa Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Yhdysvalloissa vallitsi hänen mukaansa vuodesta 1941 alkaen puolen vuosisadan ajan puoluerajat ylittävä yhteisymmärrys siitä, että maan oli osoitettava johtajuutta ja oltava valmis voimankäyttöön oman ja liittolaistensa turvallisuuden takaamiseksi.
Neuvostoliiton romahdettua päähuomio kääntyi kuitenkin Volkerin mukaan sisäpolitiikkaan, mikä näkyi jo demokraatteja edustaneen Bill Clintonin vuoden 1992 presidentinvaalikampanjassa. George W. Bush aloitti vuonna 2001 presidenttikautensa samankaltaisella linjalla, mutta Yhdysvaltoihin kohdistuneet terrori-iskut saman vuoden syyskuussa muuttivat hänen politiikkaansa dramaattisesti.
Volker toimi USA:n suurlähettiläänä Natossa 2008–2009. Hän on toiminut myös maansa Eurooppa-asioista vastaavana apulaisulkoministerinä 2005–2007 ja erityisedustajana Ukrainassa 2017–2019.
”Hinta on lopulta korkeampi”
Kurt Volker katsoo George W. Bushin nuoremman olleen toistaiseksi viimeinen presidentti, jonka aikana USA oli pitkäjänteisesti sitoutunut kansainväliseen rooliinsa. Jo tämän toisen kauden puoleenväliin mennessä amerikkalaisten suhtautuminen operaatioihin Lähi-idässä oli muuttunut hyvin skeptiseksi, ja sekä Barack Obama että Donald Trump keskittyivät pitkälti sisäpoliittisiin teemoihin. Joe Biden on Volkerin mukaan jatkanut kahden edeltäjänsä linjalla seurauksista piittaamatta.
– Historian opetus niin ensimmäisen maailmansodan kuin kylmän sodan jälkeiseltä ajalta on se, että aina, kun Yhdysvallat vetäytyy globaalista roolistaan, muut vähemmän hyvää tarkoittavat toimijat astuvat esiin ja kumoavat ne positiiviset kehitystrendit, joita kansainvälisessä turvallisuudessa ja demokratiassa on ollut, Volker sanoo.
– Tässä korostuu amerikkalaisen ulkopolitiikan keskeinen virhe – usko, että jos Yhdysvallat ei toimi tai vetäytyy kansainvälisistä sitoumuksistaan, muu maailma jatkaa kuten ennenkin. Tämä ei voisi olla kauempana totuudesta. Kun Yhdysvallat peräytyy, tyhjiö täyttyy lähes välittömästi niiden toimesta, jotka eivät jaa USA:n käsitystä demokraattisista arvoista ja huolta kansainvälisestä turvallisuudesta, hän toteaa.
Tästä todistavat hänen mukaansa esimerkiksi kielteinen kehitys Länsi-Balkanilla, Georgian haurastuva suvereniteetti ja Venäjän edelleen jatkuva matalan intensiteetin sota Ukrainaa vastaan sekä konfliktien aiheuttamat humanitaariset katastrofit Nigeriassa, Somaliassa, Afganistanissa ja Bangladeshissa.
– Historia on opettanut demokratian ja turvallisuuden taantuvan, kun Yhdysvallat vetäytyy. Se johtaa lopulta niin suureen kärsimykseen ja vahinkoon, että USA:n intressit pakottavat sen uudelleen mukaan, mutta korkeammalla hinnalla. Siitä kertovat niin Pearl Harbor, Srebrenica kuin syyskuun 11. päivä [vuoden 2001 terrori-iskujen ajankohta].
