– Suomi on oikeusvaltio, siitä ei ole periaatteessa epäilystäkään – vai onko, kysyy eläkkeellä oleva poliisiylijohtaja Mikko Paatero MTV:n kolumnissaan.
Hänen mukaansa oikeusprosessi rikosilmoituksesta lainvoimaiseen päätökseen kestää tuhottoman kauan vähänkin vaikeammissa asioissa.
– Jutut ovat salaisia esitutkintapöytäkirjoineen, kunnes ne esitetään oikeudenkäynnissä aikanaan. Kohtuuton kesto aiheuttaa monenlaisia haasteita, Paatero kirjoittaa
Paateron mukaan Suomi on saanut paljon negatiivisia päätöksiä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta oikeusprosessien pituudesta myös rikosprosessien osalta.
– Yhteen aikaan Suomi sai näitä negatiivisia päätöksiä enemmän kuin muut pohjoismaat yhteensä. Minulla ei ole käytössä uusimpia tilastoja, mutta rikosprosessin kesto ei ole ainakaan lyhentynyt Suomessa.
Paatero kertoo, kuinka poliisin tutkinta-aika on pidentynyt ja syyttäjät joutuvat priorisoimaan juttuja ankarasti, jolloin tilanne ei ole syyteajankaan suhteen hallinnassa.
– Oikeusprosessi on pitkä osittain senkin takia, että hovioikeus aloittaa tutkinnan alusta alkaen käsitellessään valitusta käräjäoikeuden päätöksestä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelemien juttujen määrää arvioitaessa on huomattava myös, että vain harva lähtee tämän kaltaiseen raskaaseen, kalliiseen ja pitkään prosessiin.
Paatero käyttää oman virkarikossyytteensä aikamääriä esimerkkinä
– On varmasti lukuisia tapauksia joissa aikamäärät ovat vielä paljon pidemmät. Nyt oikeuden tutkintaan menneessä jutussa tutkintapyyntö tehtiin vuonna 2013, syyteharkinta tehtiin vuonna 2018 ja oikeudenkäynti alkanee tämän vuoden elokuussa. Kyseessä on vuosien 2009 – 2013 aikana tapahtuneet asiat.
Paateron mukaan rikosprosessissa yksinkertaiset rutiinijutut hoidetaan kohtuullisen nopeasti, tosin niidenkin kestoa tulisi nopeuttaa ja hoitaa suurelta osin yhden kosketuksen periaatteella.
– Pitkissä jutuissa tulee myös muita inhimillisiä asioita esille; miten voidaan ylipäätään edellyttää, että ihmiset muistavat yksityiskohtia kauas taaksepäin, esimerkiksi viiden tai jopa kymmenen vuoden takaisiin asioihin. Aihetta ja muistin toimintaa on paljon tutkittu tieteellisestikin.
Hänen mukaansa rikosprosessin pituuteen vaikuttavat varmuudella ensisijaisesti resurssikysymykset, joihin oikeusvaltion olisi kiireellisesti saatava parannuksia.
– On myös varmasti mietittävä millä organisaatiolla ja millä resursseilla hoidetaan niin sanotut poliisirikosepäilyt, joista tällä hetkellä vastaa syyttäjä.
– Kun epäiltynä on korkeaa virkamies- tai poliittista johtoa, kiinnostaa asia ja tuleekin kiinnostaa yhteiskuntaa laajalti.
Tämä tarkoittaa erittäin suurta ja moninkertaista julkisuutta jokaisessa prosessin käänteessä.
– Kun näin on, tulisi tämän kaltaiset jutut pyrkiä hoitamaan nopeasti jo senkin takia, että niillä saattaa olla merkitystä koko organisaation maineeseen ja luottamukseen.
