Länsimaat ovat pyrkineet kerta toisensa jälkeen normalisoimaan suhteensa Vladimir Putinin johtamaan Venäjään koskaan siinä onnistumatta, toteaa Ruotsin entinen pääministeri Carl Bildt.
Barack Obaman presidenttikaudella Yhdysvallat teki epäonnistuneen yrityksen suhteiden palauttamiseksi vuonna 2009 – siis pian Georgian sodan jälkeen. EU teki samankaltaisen avauksen vuotta myöhemmin.
Krimin miehitys vuonna 2014 ja sitä seurannut Itä-Ukrainan sota, joka jatkuu edelleen, pysäyttivät liennytysyritykset hetkeksi. Bildtin mukaan ei kestänyt kuitenkaan kauaa ennen kuin normalisointiponnistukset jälleen alkoivat, tällä kertaa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin puitteissa. Vuonna 2019 Ranskan presidentti Emmanuel Macron ryhtyi puuhaamaan ”strategista dialogia” Venäjän kanssa ja lähetti ministereitään Moskovaan sitä pohjustamaan.
Tuorein esimerkki normalisointiyrityksistä oli EU:n ulkopoliittisen edustajan Josep Borrellin äskettäinen, julkiseen nöyryytykseen päättynyt Venäjän-vierailu.
– Kaikki nämä yritykset ovat johtaneet jokseenkin samaan tulokseen – parhaimmillaan eivät mihinkään, pahimmillaan taas suhteiden huononemiseen entisestään, Bildt sanoo amerikkalaislehti The Washington Postissa.
Päättäväisyys on ainoa tie
Venäjä-suhteiden liennyttämiseen ei Bildtin mukaan ole todellisia edellytyksiä, ellei Kreml ole valmis muuttamaan linjaansa. Minkäänlaisia viitteitä siitä ei hänen mukaansa ole näköpiirissä, vaan Venäjä näkee vuoropuhelun lähinnä keinona kiristää uusia myönnytyksiä Euroopalta.
– Eurooppalaisesta näkökulmasta ylivoimaisesti suurin este liittyy Venäjän politiikkaan suhteessa välittömään naapurustoonsa. Etelä-Ossetian ja Abhasian tunnustaminen itsenäisiksi valtioiksi sekä aggressio Ukrainaa vastaan – ensin Krimin liittäminen Venäjään ja sitten venäläisen kääpiövaltion perustaminen Donbassiin – ovat loukkauksia Euroopan turvallisuuden perustavimpia periaatteita vastaan, Bildt sanoo.
– Lukuisista epäonnistuneista suhteiden normalisointiyrityksistä voidaan oppia se, että vain päättäväisesti vastustamalla Venäjän pyrkimyksiä voimme aikojen kuluessa saada sen muuttamaan omaa linjaansa. Tämä on ainoa uskottava tie nykyistä rakentavampaan keskinäiseen suhteeseen, hän toteaa.
Ennen kuin Venäjä on käytännössä valmis uuteen alkuun ulkopolitiikassa, se tarvitsee Bildtin mukaan todennäköisesti uuden alun sisäisesti. Hän yhtyy virolaisen ulkopolitiikan tutkijan Kadri Liikin arvioon, jonka mukaan EU:n ja Yhdysvaltojen on varauduttava useiden vuosien turhauttavaan vaiheeseen, jolloin Venäjän nykyhallinto vähittäin rapautuu kykenemättä enää uudistumaan ja kantaen yhä suurempaa huolta omasta henkiinjäämisestään.
