Venäjän entinen apulaisenergiaministeri Vladimir Milov oudoksuu voimakkaasti suhtautumista Itämeren alittavaan Nord Stream 2 -kaasuputkeen puhtaasti kaupallisena hankkeena.
– Nord Streamia voi toki tarkastella yksinomaan kaupallisesta näkökulmasta, jos ei jostain syystä halua tunnistaa sen ilmiselvää poliittista ulottuvuutta, Milov sanoo Verkkouutisille.
Apulaisministerin tehtävän lisäksi Milov on toiminut muun muassa Venäjän energiakomission strategiaosaston johtajana ja perustanut energiapolitiikan instituutin, jonka johdossa hän nykyisin toimii. Hän on yksi presidentti Vladimir Putinin hallinnon näkyvimmistä kriitikoista nyky-Venäjällä.
Ei liiketaloudellisia perusteita
Näkemykset Nord Stream 2 -hankkeen luonteesta jakavat voimakkaasti Euroopan unionin jäsenmaita, mikä tuli selvästi esille muun muassa ulkoministeri Timo Soinin (sin.) taannoisella Viron-vierailulla.
Vladimir Milovin viesti on kuitenkin selvä.
– Kun analysoidaan Gazpromin koko taloutta ja rahoitusketjua, voidaan muun muassa havaita, että yhtiö maksaa erittäin alhaisia veroja. Gazprom on lisäksi vapautettu yleissäännöstä, jonka mukaan venäläisten valtionyhtiöiden on maksettava osinkoina 50 prosenttia IFRS-standardin mukaisesta nettotuloksestaan valtiolle.
– Huomionarvoista on myös se, että kun öljy-yhtiöt maksavat korvausta mineraalivarojen hyödyntämisestä noin 100 dollaria öljytonnilta, Gazpromin ei jostain syystä tarvitse maksaa maakaasustaan kuin noin 30 dollaria tuhatta kuutiometriä kohti, hän huomauttaa.
Poikkeuksellista kohteluaan Gazprom perustelee Milovin mukaan raskailla investointikustannuksilla, jotka käytännössä kohdistuvat kaasuputkiin. Hän katsookin Nord Stream 2:n rakentamisen perustuvan Kremlin yhtiölle suomaan erityisasemaan, jolle ei ole olemassa todellisia liiketaloudellisia perusteita.
Logiikka ontuu
Nord Stream -hanketta Gazprom on perustellut muun muassa alentuvilla siirtotariffeilla. Perusteluun sisältyy Milovin mielestä isoja kysymysmerkkejä.
– Ensinnäkään emme tiedä, millaisiksi siirtotariffit todellisuudessa muodostuvat. Voi hyvinkin olla, että ne pikemminkin nousisivat, hän sanoo.
– Erityisen mielenkiintoisia ovat Gazpromin argumentaatiossa usein toistuvat viittaukset Ukrainan valtiollisen kaasuyhtiön perimiin korkeisiin tariffeihin. Gazprom jättää kuitenkin mainitsematta, että tariffit olivat taannoin Euroopan edullisimmat ja Ukraina mitä luotettavin kumppani, kunnes Venäjä keskeytti kahdesti kaasutoimituksensa ja hyökkäsi maahan. Tariffien nousu nykytasolle on siis seurausta Venäjän ja Gazpromin omista toimista. Gazprom on ollut yksi niistä välineistä, jonka avulla presidentti Vladimir Putin on pyrkinyt kiristämään Ukrainaa, Milov sanoo.
– Kaiken tämän perusteella uskallan sanoa, että Nord Stream 2 on tosiasiassa sataprosenttisesti poliittinen projekti, hän tiivistää.
Hanhikiven hälytyskellot
Hanhikiven ydinvoimalahankkeessa Vladimir Milov näkee piirteitä, jotka Suomessa olisi hänen mielestään syytä hyvissä ajoin tunnistaa.
– Tätäkin hanketta on markkinoitu puhtaasti kaupallisena projektina. Silloin kuitenkin unohdetaan, että hanketta rahoitetaan Venäjän kansallisesta hyvinvointirahastosta, jonka muodollisena tarkoituksena on varmistaa maamme eläkejärjestelmän toimivuus. Nyt eläkeläiset eivät saa mitään, mutta valtio-omisteiselle Rosatomille lainataan valtava rahamäärä viideksitoista vuodeksi kolmen prosentin korolla. Vastaavista ehdoista tavalliset kansalaiset tai yritykset voivat vain unelmoida, Milov toteaa.
– Rosatomin toimintatavalle on muuten ominaista, että se painaa kaikkien toteuttamiensa hankkeiden hinnan alkuvaiheessa keinotekoisesti mahdollisimman mataliksi, mutta erilaisia kätkettyjä kustannuksia putkahtelee esiin niiden edetessä. Olisin hämmästynyt, jos niin ei tapahtuisi myös Suomessa, hän arvioi.
