Yhdysvaltain ja Venäjän helmikuun alussa antamilla ilmoituksilla keskimatkan ydinaseet kieltävän INF-sopimuksen irtisanomisesta voi kokeneen entisen amerikkalaisdiplomaatin Steven Piferin mukaan olla merkittäviä vaikutuksia myös Ukrainalle.
Jos Yhdysvaltain ja Venäjän irrottautuminen vuonna 1987 solmitusta INF-sopimuksesta toteutuu, olisi hänen mukaansa vaikea väittää, että sopimuksen määräykset enää sen jälkeen velvoittaisivat myöskään niihin 1990-luvun alussa sitoutunutta Ukrainaa.
– Kiova voi halutessaan vedota oikeuteensa vetäytyä sopimuksesta, kuten Washington kaksi viikkoa sitten teki, Stanfordin yliopiston tutkijana nykyisin toimiva Yhdysvaltain entinen Ukrainan-suurlähettiläs Steven Pifer toteaa Atlantic Council -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Ukraina voisi tällöin kehittää ja ottaa käyttöönsä maalle sijoitettavia keskipitkän kantaman ohjuksia, joita ei kuitenkaan varustettaisi ydinkärjillä. Ukraina saattaisi Piferin mukaan pitää tällaista liikettä perusteltuna ja oikeutettuna vahvistaakseen kykyään torjua Venäjän uusia hyökkäyksiä.
– Yhdysvaltain hallinnolla ei olisi laillisia perusteita vastustaa Ukrainan vetäytymistä INF-sopimuksesta, sillä Kiovahan vain seuraisi Washingtonin esimerkkiä, Pifer sanoo.
– Jotkut muut saattaisivat esittää vastalauseen. Niin tekisi varmasti Venäjä, joka on kuitenkin rikkonut vuoden 1994 Budapestin muistiota turvatakuista [Ukrainalle], käyttänyt sotilaallista voimaa Krimin laittoman haltuunoton toteuttamiseksi ja hyökännyt Donbassiin, hän lisää.
Hän muistuttaa Venäjän lisäksi loukanneen INF-sopimusta ottamalla käyttöön kiellettyjä keskikantaman risteilyohjuksia, jotka voidaan kohdistaa Ukrainaa tai muita eurooppalaisia valtioita vastaan.
– Jos Kiova hylkäisi Venäjän kaikki vastalauseet kylmästi, se olisi siis anteeksi annettavissa, Pifer katsoo.
Lännellä ei aihetta huoleen
Steven Piferin mukaan ovi voisi olla raollaan myös sopimustulkinnalle, jonka mukaan Ukraina on itsenäistymisensä jälkeen vain sitoutunut hävittämään alueellaan Neuvostoliiton peruja olleet strategiset ydinaseet, mutta ei luvannut olla hankkimatta myöhemmin uusia.
Jos Ukraina ryhtyisi valmistelemaan uusien ballististen ydinaseiden tuotantoa, hanke kuitenkin kohtaisi voimakasta vastustusta paitsi Venäjän, myös Yhdysvaltain taholta, hän arvioi. Tämä on kuitenkin teoreettista spekulointia, sillä vakavasti otettavia aloitteita oman ydinaseen kehittämisestä ei Ukrainassa ole kuultu.
Jo pelkästään se, että Ukraina päättäisi ottaa käyttöön tavanomaisin taistelukärjin varustettuja keskikantaman ohjuksia, voisi Piferin käsityksen mukaan herättää hermostuneisuutta joissakin eurooppalaisissa pääkaupungeissa.
– EU:n jäsenillä tai muilla eurooppalaisilla valtioilla ei kuitenkaan olisi aihetta pelätä Ukrainan tavanomaisesti aseistettuja keskikantaman ohjuksia yhtään enempää kuin tavanomaisin pommein varustettuja Puolan F-16-hävittäjiä, hän toteaa.
– Tarkoitukseni ei välttämättä ole esittää, että Ukrainan tulisi edetä kehittämään ja ottamaan käyttöön maalle sijoitettavia keskikantaman ohjuksia. Ukrainan hallituksen olisi arvioitava lukuisia poliittisia, sotilaallisia ja kustannustekijöitä. Sen pitäisi myös punnita tällaisten ohjusten mahdollisesti tuottamaa sotilaallista hyötyä suhteessa Moskovan – ja kenties myös joidenkin Euroopan maiden – vastareaktioihin, Pifer korostaa.
Jos Ukraina päätyisi keskikantaman ohjusten kehittämistä harkitsemaan, maan on hänen mielestään voitava niin tehdä ilman, että sen olisi pelättävä kielteistä reaktiota ainakaan Yhdysvaltain taholta.
