Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan julkaiseman Asuntoja ahkerille -analyysin mukaan vain rakentamisen lisääminen on kestävä tapa varmistaa, että työssäkäyville on tarjolla asuntoja riittävän edullisesti. Rakentamisen lisäämisessä avainasemassa ovat kaavoitus, infrastruktuuri-investoinnit ja toimivat rakennusmarkkinat.
– Pääkaupunkiseudun kuntien sitouttaminen kaavoittamaan maata asuntotarpeisiin MAL-sopimuksilla on osoittautunut hyväksi tavaksi edistää rakentamista. Kaupunkien kannattaa myydä ja vuokrata tontit korkeimpaan mahdolliseen hintaan. Niin saadaan eniten varoja rakentamisen vaatiman infrastruktuurin kehittämiseen, kertoo analyysin kirjoittanut ekonomisti Roger Wessman tiedotteessa.
Hänen mielestään sosiaalisesti tuetusta asuntotuotannosta ei ole ratkaisuksi asumisen hintaan.
– Pohjimmiltaan se on kuitenkin vain huonosti kohdennettu tulonsiirto, joka syrjäyttää vapaarahoitteisten asuntojen rakentamista, Wessman toteaa.
Tuetut vuokra-asunnot kohdentuvat hänen mukaansa huonosti työn perässä muuttaville, koska odotusaika niiden saamiseksi voi olla hyvin pitkä. Tuettu asuntorakentaminen on vuokralaisille sosiaalisesti epäoikeudenmukainen ratkaisu, koska tuetun vuokra-asunnon saaneet asuvat halvemmalla kuin ne, jotka eivät sellaiseen ole päässeet.
Asumistuen kaltaiset suorat tulonsiirrot ovat Wessmanin mielestä tehokas ja oikeudenmukainen tapa varmistaa, että pienituloisillakin on varaa asua. Hän ei kuitenkaan pidä järkevänä, että asumistuki tai toimeentulotuen asumisosa korvaisi sata prosenttia asumismenoista, koska se ei jätä tuensaajalle kannustinta säästää kuluissa.
Lisäksi tukien korvauskatot kannattaisi määritellä työssäkäyntialueittain kuntakohtaisuuden sijaan.
