Pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallitusohjelman toteuttaminen merkitsee paluuta 1960–70-lukujen jakopolitiikan linjalle, jossa julkista sektoria kasvatettiin tavoitteellisesti yksityisen sektorin kustannuksella, katsoo Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA).
– Poikkeukselliseksi Rinteen hallituksen menolinjan tekee se, että menojen päätösperusteinen lisääminen tehdään normaalissa suhdannetilanteessa ja julkisen talouden ollessa valmiiksi alijäämäinen, kirjoittavat EVAn johtaja Emilia Kullas ja toimituspäällikkö Sami Metelinen EVA arviossa.
Viime vuosikymmeninä suurimmat julkisen talouden menolisäykset ovat tapahtuneet 1990-luvun laman sekä vuoden 2008 finanssikriisin jälkeisen taantuman oloissa. Taantumassa julkisen talouden menot kasvavat luonnostaan työttömyys- ja muiden sosiaalimenojen kasvun myötä.
Päätösperusteisesti julkisia menoja kasvatettiin viimeksi 2000-luvun alussa.
– Rinteen harjoittama tarkoituksellinen julkisten menojen kasvattaminen muistuttaakin enemmän pitkää menojen kasvattamisen jaksoa, joka päättyi 1980-luvun puoliväliin. Vastaavaa monivuotista talouden normaalissa suhdannetilanteessa harjoitettua valtion ekspansiota saa hakea Mauno Koiviston II ja Kalevi Sorsan III ja IV hallitusten ajoilta, Kullas ja Metelinen kirjoittavat.
Valtaosa on kulutusmenojen lisäyksiä
EVAn mukaan Antti Rinteen hallitus lisää vaalikauden aikana menoja päätösperusteisesti kahdeksalla miljardilla eurolla suhteessa tilanteeseen, jossa hallitus ei tekisi uusia päätöksiä menolisäyksistä. Pysyviä menolisäyksiä tehdään viiden miljardin euron edestä. Arvio perustuu valtiovarainministeriön ensi vuoden budjettiehdotukseen ja hallitusohjelmaan.
Ensi vuonna menot kasvavat yhteensä noin kaksi miljardia euroa, josta puolet on pysyviä menolisäyksiä ja puolet kertaluonteisia menolisäyksiä.
Hallitusohjelman mukaan määrärahoja lisätään yhteensä 227 menokohteeseen. Valtaosa menolisäyksistä on erilaisia kulutusmenojen lisäyksiä. Investointeja on yhteensä vajaa kolmannes, kun otetaan huomioon julkisten investointien lisäksi investointiavustukset.
– Koska investointien osuus jää kovin pieneksi, menolisäyksillä ei voi olla kovin merkittävää elvyttävää vaikutusta, vaikka menoekspansio sattuisikin osumaan mahdollisen taantuman kohdalle, kirjoittajat toteavat.
Julkinen sektori palkkajohtajana syö kiky-sopimuksen hyödyt
EVAn mukaan hallituksen julkista sektoria paisuttava linja uhkaa siirtää työpaikkoja avoimelta sektorilta julkiselle sektorille, mikä pahimmillaan vähentää vientivetoista kasvua.
– Jos julkisesta sektorista tulee palkkajohtaja, se uhkaa syödä kilpailukykysopimuksen hyödyt ja murentaa vientikilpailukykyä entisestään.
Pääministeri Rinne on vihjannut kannattavansa normaalia korkeampia palkankorotuksia naisvaltaisille aloille.
– Jos julkisen sektorin työntekijät saisivat normaalia reilummat palkankorotukset, ne lisäisivät tuntuvasti kuntasektorin rahoitusvajetta. Lisäksi ne vaikuttaisivat avoimen sektorin kustannuskilpailukykyyn heikentävästi, kun palkankorotuspaineet leviäisivät muillekin aloille.
Julkisyhteisöjen alijäämä nousee Etlan tulevan suhdanne-ennusteen ennakkotietojen perusteella noin kolmeen miljardiin euroon. EVAn mukaan huolestuttavinta on, että Rinteen hallitus unohtaa kestävyysvajeen tyystin.
– Kun otetaan huomioon, että valtiovarainministeriön mukaan talouteen vaikuttava kestävyysvaje on noin kymmenen miljardia euroa, Antti Rinteen hallituksen perinnöksi saattaa jäädä yli 10 miljardin euron sopeutustarve seuraavalle hallitukselle, EVA arviossa todetaan.
Niin kauan kuin uskottavia työllisyystoimenpiteitä ei ole hallituksen esityspöydällä, EVAn mukaan ei ole uskottavaa väittää, että julkinen talous olisi tasapainossa vaalikauden loppuun mennessä.
Hallituksen jakopolitiikassa poikkeuksellista on, että menolisäykset tehdään normaalissa suhdannetilanteessa ja pääosin velaksi ja omaisuutta myymällä. Seuraavalle hallitukselle on jäämässä yli 10 miljardin euron lasku. https://t.co/TjjRwSZhFP
— Sami Metelinen (@SamiMetelinen) September 12, 2019
