Maanpuolustuskorkeakoulun strategian ja turvallisuuspolitiikan dosentti Jyri Raitasalo kirjoittaa Kylkirauta-lehdessä otsikolla Kuka Eurooppaa puolustaa?. Kirjoituksessa arvioidaan puolustuskyvyn kehittymistä Euroopassa kylmän sodan jälkeisellä ajalla.
Jyri Raitasalo katsoo, että eurooppalaisten Naton jäsenmaiden tulisi vähentää riippuvuuttaan Naton kollektiivisen puolustuksen 5. artiklasta.
Kirjoittajan mukaan Euroopasta ei ole juurikaan löytynyt halua laajamittaisen sodankäyntikyvyn ylläpitämiseen maanosassamme. Naton uudet jäsenmaat ovat kyllä olleet halukkaita rakentamaan alueelleen pelotetta, mutta pääosin ilman riittäviä kansallisia satsauksia puolustukseen.
– Ennen Krimin niemimaan valtausta todellisen puolustuskyvyn ylläpito tai rakentaminen Euroopassa oli ulkoistettu Yhdysvaltojen vastuulle, Jyri Raitasalo kirjoittaa.
Hänen mukaansa Naton kollektiivisen puolustuksen artikla 5 muodostui Euroopassa ”alenevan sotilaskyvyn verhoavaksi diplomaattiseksi kaavuksi”. Sen turvin on säästetty sotilasmenoissa, vaikka USA on patistellut tekemään enemmän.
Krimin valtauksen jälkeen tavoitteena on korjata kahden vuosikymmenen aikana kumuloitunutta sotilaallista suorituskykyvajetta.
– Jo nyt ”luova kirjanpito” ja poliittinen ”kiemurtelu” on alkanut. Tähän epäkohtaan presidentti Donald Trump on kiinnittänyt huomiotaan, Raitasalo toteaa.
– Valitettavasti Eurooppa on varsin vähäisessä määrin sotilaallinen käsite. Tämän päivän Euroopassa ei ole olemassa yhtenäistä näkökulmaa sotilaallisiin uhkiin, sodankäyntiin tai asevoimien kehittämiseen.
Raitasalon mukaan Naton eurooppalaisten jäsenmaiden tulisi vähentää riippuvuuttaan artikla 5:stä, joka ”pääsi ylikorostumaan aikana, jolloin sotilaalliset uhat olivat monen mielestä lähestulkoon käsittämättömiä”.
Hän suosittelee omaksumaan ”enemmän artikla 3 -asennetta” ja panostamaan puolustukseen enemmän sekä kansallisesti että yhdessä muiden kanssa.
Kehittävät omia valmiuksiaan
Naton Washington D.C.:n sopimuksen (1949) kolmas artikla kuuluu näin:
Saavuttaakseen tämän sopimuksen tavoitteet tehokkaammin, sopimusosapuolet, erikseen ja yhdessä, jatkuvan ja tehokkaan omien valmiuksiensa kehittämisen ja keskinäisen avun keinoin, ylläpitävät ja kehittävät omia ja yhteisiä valmiuksiaan vastustaa aseellisia hyökkäyksiä.
Naton Washington D.C.:n sopimuksen (1949) viides artikla kuuluu näin:
Sopimusosapuolet sopivat siitä, että aseellista hyökkäystä yhtä tai useampaa sopimusosapuolta vastaan Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa on pidettävä hyökkäyksenä niitä kaikkia vastaan, ja tämän seurauksena ne sopivat, että jos tällainen aseellinen hyökkäys tapahtuu, kukin niistä harjoittamalla omaa tai yhteistä Yhdistyneitten Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan tunnustamaa itsepuolustusoikeuttaan auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta sopimusosapuolta tai sopimusosapuolia ryhtymällä välittömästi, yksin tai yhdessä toisten sopimusosapuolten kanssa, sellaiseen toimintaan, jonka se arvioi tarpeelliseksi, mukaan lukien aseellisen voiman käytön, tarkoituksenaan palauttaa Pohjois-Atlantin alueen turvallisuus ja ylläpitää sitä.
