Alberto Claramunt: Eurobondeissa on tulevaisuus

EU-komissio on muodostanut korkean tason työryhmän selvittämään euromaiden yhteislainojen ja velanpurkurahaston vaikutuksia.

Ajatuksena on, että osa euromaiden veloista, esimerkiksi se osa joka ylittää 60 prosenttia bruttokansantuotteesta, siirtyisi yhteiseen rahastoon, josta sitä yhteisvastuullisesti lyhennettäisiin.

Työryhmässä Suomea edustaa (ainakin epävirallisesti) Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä. Vihriälän mukaan nyt on tarkoitus selvittää, millaisia mahdollisuuksia ja riskejä sisältyisi euroalueen laajuiseen yhteisvastuulliseen velkaan. Moni asiantuntija pitää nyt aloitettua ajatusharjoitusta ensimmäisenä askeleena kohti nk. eurobondeja, kaikkien euromaiden yhdessä takaamia velkakirjoja. Ne olisivat kirjaimellisesti monituhatkertainen lottovoitto vaikkapa Kreikalle.

Suomi on harannut vastaan. Niin hallitus kun kansalaiset ovat suhtautuneet vähintäänkin nuivasti ajatukseen siitä, että pieni hyvin taloutensa hoitanut Suomi voisi joutua maksamaan kreikkalaisten ja portugalilaisten holtitonta rahankäyttöä. Vastustus perustuu kuitenkin väärinkäsitykseen. Nimittäin siihen, että Suomen talous olisi jotenkin kunnossa. Suomi on jo vuosia ratsastanut hyvällä talousmaineellaan.

Pari vuota sitten Wall Streetillä puhuttiin ihan vakavasti siitä, että Suomi vaihtaisi valuuttaa välttääkseen eurokriisin. Vielä muutama viikko sitten joukko euromaiden johtajia kerääntyi Säätytalolle suitsuttamaan Suomea ja kysymään poliitikoiltamme, mitä he voisivat oppia hyvästä taloudenpidostamme, matalasta nuorisotyöttömyydestämme ja kaikin puolin toimivasta yhteiskunnastamme.

Suomalaiset poliitikot kuuntelivat kehuja suu messingillä sen sijaan että olisivat todenneet totuuden: että Suomella ei ole lääkkeitä nuorisotyöttömyyteen, että vienti ei vedä, talous ei kasva ja ettei kukaan enää usko, että budjetti saadaan tasapainoon tällä vuosikymmenellä.

Suomi on elänyt viimeiset viisi vuotta velaksi, ja siten kansalle on syntynyt se käsitys, että asiat on hoidettu. Päättäjien piirissä on pieni ryhmä, joka haluaa ihan oikeasti selvittää, olisiko eurobondeista apua, kun Suomi luisuu pikku hiljaa kohti maagista 60 prosenttia velkasuhdetta. Talouskasvun sakatessa tuo raja saattaa ylittyä hyvinkin pian.

Suomen velkaantumisvauhti hidastui hetkellisesti, mutta on taas kiihtynyt. Tätä menoa Suomi rikkoo maagisen rajan kahden vuoden päästä. Tuolloin alkavat tietysti puheet siitä, että 60 prosenttia on edelleen eurooppalaista eliittiä, mutta rahamarkkinoille se tulee olemaan viesti siitä, että ei se suomalainen taloudenpito nyt niin tiukkaa olekaan.

Kotitalouksienkin velka on tuplaantunut runsaassa kymmenessä vuodessa. Velkaelintasoon tottuneet kansalaiset tuskin sietävät valtionkaan velkaleikkausta. Suomen velkaantumisen jatkuessa näkökanta yhteiseen eurovelkaan voi pian muuttua.

Eero Iloniemi on partneri vaikuttajaviestintään ja yhteiskuntasuhteisiin erikoistuneessa Fipra Finland konsulttitoimistossa.

Alberto Claramunt

Alberto Claramunt

Alberto Claramunt on Verkkouutisten ja Nykypäivän päätoimittaja.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt