Verkkouutiset

EU:n talletussuoja voisi tuoda ongelmat yhteisesti maksettavaksi

Nykyään talletussuoja on järjestetty pankkiunionimaissa kansallisesti EU:n talletussuojadirektiivin mukaisesti.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

– Piru on, missäpä muuallakaan, kuin yksityiskohdissa, kirjoittaa Finanssiala ry:n johtava lakimies Olli Salmi blogissaan.

Hän toteaa, että pankkiunionin tarkoitus on tuoda vakautta EU:n pankkijärjestelmään, ja siihen on myös Suomi ja Suomen pankkisektori sitoutunut.

– Koko euroalueen yhteiset pelisäännöt ja riskien yhdenmukainen tunnistaminen ovat sinänsä kannatettavia asioita, samoin yhteinen pankkivalvonta ja pankkikriisien ratkaisumekanismi. Nämä ohjaavat pankin mahdollisesta kaatumisesta aiheutuvat tappiot niille, jotka ovat pankkiin sijoittaneet. Pankkiunionirakennelman viimeinen palanen, EU:n yhteinen talletussuoja, voisi kuitenkin tuoda eurooppalaisten pienten ja keskisuurien pankkien ongelmat yhteisesti pankkiunionimaiden pankkien ja viime kädessä koko euroalueen veronmaksajien ratkaistaviksi, Salmi huomauttaa.

Hän muistuttaa, että kansallisen talletussuojarahaston idea on, että pankeilta kerätään tietty määrä varoja, joita käytetään talletussuojan piirissä olevien talletusten turvaamiseen siinä tapauksessa, että jokin pankki ajautuisi konkurssiin.

– Nyt talletussuojaa kaavaillaan koko pankkiunionin laajuiseksi. Kansallisten järjestelmien tilalle tai rinnalle tulisi yhteinen eurooppalainen järjestelmä, joka voisi sisältää suoran tai epäsuoran yhteisvastuun talletusten takaisinmaksusta, ehkä jopa tappioiden jakamisesta. Tälle ajattelulle ei ole esitetty päteviä perusteluita. Miksi olemassa oleva kansallinen talletussuoja ei riitä, Salmi kysyy?

Moraalikatoon ei pidä kannustaa

Hän toteaa, että monissa euromaissa on tällä hetkellä erittäin huonokuntoisia pankkeja.

– Pahimmassa tapauksessa kaatumispisteessä olevat pankit päästettäisiin kaatumaan yhteisen talletussuojan toteutuessa. Nopein käsi veisi rahat, rahastot tyhjennettäisiin, lasku lankeaisi muiden euromaiden pankeille ja viime kädessä veronmaksajille. Tämä ei liene tarkoitus? Mitä miten tämä voidaan välttää, Salmi kysyy?

Hänen mielestään pankin hallittuun alasajoon tähtäävä järjestelmä tulisi kokonaisuudessaan suunnitella kunnolla ja vastuulliseen toimintaan kannustavasti.

– Edellä mainitussa kuviossa huonosta taloudenpidosta vastuussa olevat pankkiirit ja poliitikot pääsisivät kuin koirat veräjästä, jos tähän ei järjestelmän sisällöstä sovittaessa kiinnitetä erityistä huomiota. Nykytilanteessa luotu talletussuoja voisi huonosti toteutettuna antaa sekä sijoittajille että valtioille signaalin, että ongelmia ei kannatakaan hoitaa kuntoon, Salmi arvioi.

Hänen mielestään on ensisijaisen tärkeää huolehtia, ettei moraalikatoon kannusteta.

– Viranomaisten on lisäksi aloitettava kaatuvan pankin alasajo ajoissa ja se on toteutettava taloudelliset tappiot minimoiden. Yhteisessä talletussuojajärjestelmässä tulisi esimerkiksi olla varmaa, että eri maiden toisistaan poikkeavat konkurssilait ja niiden täytäntöönpanotavat eivät estä tukien täyttä takaisinmaksua kohtuullisessa ajassa, Salmi kirjoittaa.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vaikka eurooppalaisille talletussuojarahastoille päädyttäisiinkin kaavailemaan vain keskinäisten lainojen antamismallia, on sekin toteutettava niin, että se ei voi johtaa luottotappioihin lainaa antaneille rahastoille tai valtiolle ja että suomalaisten talletusten turvaamiseen on kaikissa tilanteissa rahaa käytössä.

Onko yhteisvastuu ongelmaton ratkaisu?

Yhteisvastuun lisäystä tai muita yhteisiä järjestelyitä mietittäessä tulisi Salmen mukaan ottaa huomioon myös tämänhetkinen talouden kehityssuunta.

– Koronakriisi ei suinkaan ole ohi. Heikentynyt taloustilanne iskee ennemmin tai myöhemmin myös pankkeihin, eri maissa eri voimakkuuksilla. Pandemian taloudelliset vaikutukset – jo toteutuneet ja vasta tulossa olevat – on otettava huomioon Suomen kantoja muodostettaessa.

Salmi muistuttaa, että finanssikriisin aikaan investointipankit olivat kriisin keskeinen lähde, ja monissa maissa pankkeja tuettiin ja niiden toimintoja järjesteltiin uudelleen.

– Nyt tilanne on päinvastoin. Pankit eivät ole ongelman lähde, vaan ne ovat auttaneet yhteiskuntia taloudellisessa hädässä. Pankkien hyödyllisyys ja tärkeys on tunnustettu laajasti myös viranomaisten puheissa. Pankit ovat koronakriisin aikana tulleet asiakkaitaan vastaan myöntämällä kotitalouksille ja yrityksille runsaasti lainanlyhennysvapaita ja muita joustoja.

Salmen mukaan voidaan esittää kysymys, miksi yksityisten yritysten pitäisi osallistua muiden valtioiden rahoitusjärjestelmien tukemiseen ja sellaisten ongelmien ratkaisemiseen, joita koskevia päätöksiä ne eivät ole olleet tekemässä eivätkä muutenkaan minkäänlaisessa vastuussa niistä.

– Vastuu muiden maiden pankkien auttamisesta heikentäisi suomalaispankkien kannattavuutta ja kykyä rahoittaa omia asiakkaitaan. Samalla heikkenisi kyky turvata omien asiakkaiden talletukset viime kädessä kansallisen talletussuojarahastojärjestelmän avulla, hän toteaa.

Salmen mukaan mahdollisesta tappioiden siirtämisestä olisi muitakin seurauksia.

– Pankkien tulosten heiketessä niiden yhteiskuntaan maksamat verot tippuvat. Omistajille – kuten eläkerahastoille – on tiedossa vähemmän osinkoja. Osa kustannusten kasvusta siirtynee todennäköisesti myös muulla tavoin ympäröivälle yhteiskunnalle, kuten menetettyinä työpaikkoina tai palveluhankintojen pienenemisenä. Näin kustannukset lopulta kaatuvat niille samoille veronmaksajille, joita yritetään suojata pankkien ongelmilta.

– Kun tämän muistaa, huomaa pian, että nyt EU:ssa esitetyssä ajattelussa punainen lanka, kaatuvaan pankkiin sijoittaneiden vastuu, tuntuu täysin hukkuvan, Salmi jatkaa.

Hän toteaa, että myös vanhat yhteisvastuun kasvattamisen tiellä olleet ongelmat ovat edelleen läsnä.

– Monilla eurooppalaisilla pankeilla on yhä suuri määrä järjestämättömiä luottoja peruina finanssikriisistä tai sitä edeltäviltä ajoilta ja usein liian merkittävä rooli kotivaltioidensa julkisen talouden rahoittamisessa. Koronakriisin myötä realisoituneet tai realisoitumassa olevat riskit luovat uusia ongelmia. Sekä vanhat että uudet ongelmat on ratkaistava ja lisäksi riskejä on vähennettävä entisestään ennen kuin pankkiunionin yhteisvastuuta voidaan laajentaa nykyisestä, Salmi kirjoittaa.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)