Komissio palkitsi meitä EU-edunvalvojia keskellä heinäkuun hellettä paketilla, joka kantaa nimeä Fit for 55. Se on komission esitys laajaksi energia- ja ilmastopaketiksi, jonka avulla tavoitellaan hiilineutraalia EU:ta vuonna 2050. Jotta suunta olisi oikea, komissio esittää useita erilaisia välitavoitteita vuodelle 2030. Yli kymmenen lainsäädäntöesityksen joukosta maankäyttösektorin LULUCF-asetus sekä uusiutuvan energian direktiivi koskettavat metsiä ja niiden käyttöä. Osana kokonaisuutta komissio julkaisi myös EU:n uuden metsästrategian.
EU:n yhteisen metsäpolitiikan puuttuminen on valitettavasti tehnyt metsistä kauppatavaraa, jota komission eri pääosastot ja komissaarit hamuavat. Se näkyy monella tapaa tämän kesän esityksissä. Nyt joukkoja johtavat ympäristö- ja ilmastopääosastot, joiden jalkoihin metsien talouskäyttöä puolustava, mutta ilman selkeää metsämandaattia toimiva maatalouspääosasto on jäänyt. Eikä energiapääosastokaan näytä pystyvän isommille voimille mitään.
Samassa rytäkässä on jäänyt jäsenvaltioiden osallistaminen metsiä koskevien aloitteiden valmisteluun. Tämä näkyi erityisen selvästi metsästrategian valmistelussa, joka herätti tavallista voimakkaampaa keskustelua niin Suomessa kuin muissakin metsäisissä maissa. Komissio valmisteli strategiaa kuuntelematta jäsenvaltioita ja metsäsektoria – toisin kuin edellisen päivityksen aikana kymmenen vuotta sitten. Kiukkua on lisännyt myös se, että komissio pitää metsiä lähinnä luonnon monimuotoisuuden ja hiilinielujen lähteinä. Puupohjaiset tuotteet toki tunnistetaan ilmastoratkaisuna, mutta metsien käyttöä ei kuitenkaan edistetä. Jokin ristiriita tässä kokonaisuudessa on.
Metsästrategia asettaa suuntaviivat, joita viedään käytäntöön isolla joukolla jo putkessa olevia ja tulevia lainsäädäntöaloitteita. Hakkuumenetelmät ovat tästä yksi hyvä esimerkki. Metsästrategian mukaan avohakkuita tulisi toteuttaa vain hyvin harkituissa tapauksissa. Samaan aikaan julkaistu uusiutuvan energian direktiivi täydentää olemassa olevia kriteereitä puubiomassan kestävyydelle energiantuotannossa. Komission esityksen mukaan biomassan hankinnassa tulisi välttää isoja avohakkuita. Viimeisen naulan arkkuun iskee rahoituslainsäädäntö ja sen alainen taksonomia, jonka ensimmäisessä luonnoksessa toiminta metsissä turvaa luonnon monimuotoisuutta vain, jos avohakkuun koko on havumetsissä maksimissaan 3 hehtaaria ja lehtimetsässä 1 hehtaari. Samanlaisia ovelia ketjuja on useita. Ja metsäpolitiikanhan piti olla kansallisen päätäntävallan alla.
Tähän kun lisätään vielä komission tiukka ote jäsenvaltioiden hiilinieluista ja niiden ohjailemisesta, niin soppa alkaa olla valmis. Julkisuudessa on sanottu, että komission Suomelle esittämä maankäyttösektorin nielutavoite, -17,8 miljoonaa hiilidioksiditonnia, olisi vaatimaton. Sitä se ei todellakaan ole, ja tavoite edellyttääkin vahvoja toimia metsien aktiivisen ja oikea-aikaisen hoidon edistämiseksi. Maanomistajien passivoimiseen ei nyt ole varaa. Eikä siihen ole muutoinkaan, sillä hyvän metsänhoidon lisäksi me tarvitsemme erilaisia puupohjaisia tuotteita korvaamaan uusiutumattomista raaka-aineista valmistettuja tuotteita sekä tuomaan työtä ja hyvinvointia Suomeen.
Sekä Fit For 55 että taksonomia ovat jäsenvaltioiden käsittelyssä seuraavat pari vuotta. Aloitteiden vaikutusta yli 600 000 metsäomistajan ja metsäteollisuuden tulevaisuuteen Suomessa ei kannata väheksyä.
Löytyykö hallitukselta voimaa ja tahtoa ratkaista sisäiset ristiriidat metsäasioissa ja pitää metsäsektorin puolta EU-tantereella? Ainakin kansa toivoo vahvasti niin.
Taloustutkimuksen elokuussa tekemän tutkimuksen mukaan selvä enemmistö suomalaisista toivoo maamme päättäjiltä työtä metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaamiseksi EU:ssa. Tätä viestiä päättäjien olisi kuunneltava herkällä korvalla. Samalla kannattaa kaivaa laatikosta metsäteollisuuden ilmastotiekartta sekä vastuullisuussitoumukset ja metsäympäristöohjelma, jotka osoittavat metsäteollisuuden ja koko metsäsektorin sitoutumista niin ilmasto- kuin monimuotoisuushaasteiden ratkaisemiseen. Ratkaisut eivät löydy rajoittamalla ja jarrua painamalla vaan mahdollistamalla ja kannustamalla. Tämä tulisi nyt niin EU-komission kuin Suomen hallituksenkin muistaa.
