Eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandbergin mukaan perustuslakivaliokunnan ja suuren valiokunnan välille on syntynyt Suomessa valtiosääntöoikeudellinen konflikti.
Hän ihmettelee pääministeri Sanna Marinin (sd.) elpymispaketista esittämiä linjauksia. Pääministeri on julkisuudessa vedonnut EU:n elpymisrahastossa suuren valiokunnan antamaan neuvottelumandaattiin ja kantaan perustusvaliokunnan lausuntojen yli.
– Suuri valiokunta on se, joka antaa hallituksen mandaatin neuvotella, ja suuren valiokunnan tehtävänä on huomioida valiokuntien lausunnot omassa työssään. Tämä on eduskunnan asia, miten eduskunta sitten tämän kannan muodostaa, pääministeri kommentoi perustuslakivaliokunnan ja suuren valiokunnan lausuntojen eriävyyttä perjantaina.
Päivi Leino-Sandbergin pitää perustuslakivaliokunnan kannan sivuuttamista historiallisena.
– Ilmeisesti pääministeri katsoo, että sikäli kun (hallituspuolueiden dominoima) suuri valiokunta päättää perustuslakivaliokunnan näkemykset sivuuttaa, hallitus voi tehdä samoin. Mitä tapahtui sille aikaisemmalle linjalle, että ”perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenevät valtiosääntöiset arviot ”sisältävät ehdottomana pidettävän ohjeen valtioneuvoston toiminnalle”? Näin asia on aina ennen ymmärretty, Leino-Sandberg toteaa Verkkouutisille.
– En odottanut näkeväni Suomessa hallitusta, joka julkisesti kiistää perustuslakivaliokunnan kannan merkityksen.
Professori huomauttaa, että vielä toukokuussa suuri valiokunta korosti kiinnittävänsä huomiota perustuslakivaliokunnan lausunnoista ilmeneviin valtiosääntöisiin arvioihin.
– Tämä asetelma näyttää nyt muuttuneen, Leino-Sandberg katsoo.
– Mielenkiintoinen kehityskulku tältä osin on myös se, että suuri valiokunta on ryhtynyt itse kuulemaan valikoituja valtiosääntöoikeuden asiantuntijoita, ja ikään kuin arvioi sitten, onko perustuslakivaliokunnan lausunto perusteltu.
Ei tilapäinen muutos
EU-johtajat eivät ole vielä saavuttaneet viikonlopun kestäneessä huippukokouksessaan elpymisvälineestä sopua. Yksi kiistanalaisista asioista liittyy rahaston jäsenmaille jaettavien tukien ja lainojen suhteeseen. Nyt esillä olleessa ehdotuksessa paketista 450 miljardia euroa jaettaisiin suorina tukina ja 300 miljardia euroa lainoina.
Perustuslakivaliokunta on omissa lausunnoissaan pitänyt velaksi rahoitettua avustusmuotoista rahaa lähtökohtaisesti erittäin ongelmallisena. Se katsoi lausunnossaan, että mikäli elpymisrahasto hyväksyttäisiin sellaisenaan, se muuttaisi omista varoista päättämistä ja EU:n luonnetta niin perustavanlaatuisella tavalla, että kyseisen päätöksen hyväksyminen saattaisi edellyttää eduskunnassa kahden kolmasosan enemmistöä.
– Käsitykseni on valtioneuvoston kirjelmien perusteella, että tuota perustuslakivaliokunnan jo aikaisemmin esittämää kantaa Suomi ei ole sellaisenaan neuvotteluissa esittänyt missään vaiheessa, eikä siitä ole jälkiä nytkään käsittelyyn tuodussa valtioneuvoston kannassa, Päivi Leino-Sandberg sanoo.
Eurooppaoikeuden professori pitää harhaanjohtavana pääministeri Sanna Marinin lausuntoa, jonka mukaan elpymispaketti olisi ”vain yhden kerran tehtävä, eikä siitä pidä tehdä pysyvän kaltaista ratkaisua tai välinettä.”
– Toivottavasti uutta koronakriisiä ei tule hirveän pian. Paketissa käytetyn oikeusperustan muotoiluun tavallaan liittyy se, että hanke täytyy määritellä poikkeukselliseksi, koska muuten se merkitsisi liian suurta poikkeusta perussopimuksista. Rakenne on kuitenkin voimassa 40 vuotta, eli sitä on vaikea nähdä kovin tilapäisenä, professori huomauttaa.
Merkittävä integraatioloikka
Kokonaan toinen kysymys professorin mukaan on, onko menettely EU:ssakaan kestävä tapa tehdä EU:n luonnetta ja toimintaa syvästi muuttavia päätöksiä. Joitakin mallin osia on pidetty aiemmin perussopimusten vastaisina, kuten neuvoston oikeuspalvelukin lausunnossaan selkeästi toteaa.
– Valtioneuvosto ei ole missään vaiheessa ottanut kantaa siihen, mikä vaikutus on EU:n ja sen perussopimusten uskottavuudelle sillä, että perussopimusten tulkinta muuttuu käytännössä yhdessä yössä. Tämä on merkittävä oikeusvaltioperiaatteeseenkin liittyvä, perustavaa laatua oleva kysymys.
Leino-Sandbergin mukaan elpymisvälineessä sovellettua rahoitusmallia tullaan varmasti soveltamaan EU:ssa uudelleen, kun koronakriisin yhteydessä on ensin saatu hyväksytyksi se tulkinta, etteivät perussopimukset estäkään EU:n toiminnan rahoittamista velaksi.
Tuloksena EU:sta syntyy hänen mukaansa fiskaaliunioni, jolla on käytössään fiskaalinen tasausmekanismi.
– En ota kantaa siihen, onko tämä hyvä vai paha poliittinen tavoite, mutta se on muutoksena merkittävä integraatioloikka ja tarkoittaa unionin luonteen merkittävää muuttumista, professori toteaa.
