X
SULJE MAINOS
Euroopan unionin lippu. LEHTIKUVA / AFP

Pete Pakarinen: EU hallitsee maailmaa – ja hyvä niin

Kun standardit on täytetty Euroopan markkinoille, on niiden syytä kelvata muillekin. Näin toimii brysselvaikutus, kirjoittaja huomauttaa,

Varoitus, tämä teksti sisältää tylsää EU-puhetta, mutta jos olet rohkea ja peloton lisätiedon hankkija ja haluat saada hyvän lukuvinkin, niin lue toki lisää.

”EU on liian heikko Yhdysvaltojen ja Kiinan rinnalla”, sanoo integraation kannattaja. ”EU sääntelee liikaa”, vastaa yhdentymisen vastustaja. Molemmat ovat väärässä. EU on nimittäin maailmanvalta, joka määrää kansainvälisessä kaupassa kaapin paikan ja tekee niin juuri sääntelynsä vuoksi!

Brussels effect voisi olla suomennettuna vaikkapa brysselvaikutus. Se on Anu Bradfordin viime vuonna julkaistu kirja, jossa hän kuvaa kuinka EU omalla sääntelyvoimallaan muovaa maailmanmarkkinoita. Päästäkseen puolen miljardin kuluttajan markkinoille on yritysten sopeuduttava EU:n sääntöihin ja niinhän ne tekevät. Kun standardit on täytetty Euroopan markkinoille, on niiden syytä kelvata muillekin. Näin toimii brysselvaikutus superyksinkertaistettuna.

Anu Bradford toimi Piia-Noora Kaupin meppiavustajana Euroopan parlamentissa ja on nykyisin Columbian yliopiston oikeustieteen professori New Yorkissa. Hän kuvasi toukokuun lopulla  Brysselin Kansallisseuran keskustelussa, kuinka EU:n voima perustuu sekä sääntelykykyyn että haluun käyttää tätä kykyä.

Yhdysvalloilla on lainsäädäntömekanismi, joka voisi luoda normeja, mutta siellä politiikka on tätä vastaan. Liittovaltion määräyksiä karsastetaan. Kiina taas ei välttämättä ole edes demokratioiden tapaan kyvykäs luomaan vastaavaa sääntelymekanismia. Samaan aikaan Euroopassa on ymmärretty, että kun sisämarkkinat tarvitsevat toimiakseen yhteiset pelisäännöt, joilla estetään kaupan ja kilpailun esteiden rakentelu, niin otetaan sosiaalisen markkinatalouden periaatteiden mukaan samalla huomioon muun muassa vaikutukset ympäristöön, tuotteiden hintaan, kuluttajansuojaan ja muun muassa työntekijöiden asemaan.

Eurooppalaisille tästä ei tietenkään ole haittaa. Me luomme säännöt, joita muitten on noudatettava ja samalla hyödymme niistä itse. Kun maailmanvalta säteilee muuallekin, niin Aasiassa ja Afrikassakin on parempi mahdollisuus saada energiatehokkaampia, kestävämpiä, turvallisempia ja laadukkaampia tuotteita.

Samaan henkäisyyn on tietysti sanottava, että ei brysselvaikutus tietenkään ole läheskään kaiken kattavaa, vaan riippuu toimialasta ja muun muassa siitä miten yritykset ovat tuotantonsa eriyttäneet. Toisaalla taas  eurooppalaista lainsäädäntöä kopioidaan Euroopan ulkopuolella. Yleinen tietosuoja-asetus GDPR on siirtynyt monien USA:n osavaltioiden lainsäädäntöön, koska liittovaltio on ollut kyvytön luomaan vastaavaa sääntelyä ja tietojätit kuten Apple tai Google ovat joka tapauksessa sopeuttaneet toimintansa tähän eurooppalaiseen standardiin.

Brysselvaikutus ei tee itsestään numeroa. Se on säteillyt hiljaa ympäristöönsä parin vuosikymmenen ajan. Muistaako joku vielä kemikaaliasetus REACHin? Se oli yksi ensimmäisiä isoja lainsäädäntöjä, joka pakotti EU:n ulkopuolellakin toimivan teollisuuden sopeutumaan meidän asettamiimme normeihin.  2006 voimaan astunutta lainsäädäntöä veivattiin vuosikausia, sitä vastusti suomalainen kemianteollisuus ja kauppa- ja teollisuusministeriö piti sitä vähintään ongelmallisena, nyt sitä seuraavat Euroopan ulkopuolisetkin. Kansalainen kiittäisi, jos tietäisi.

Tarinalla on opetuksensa, kuten hyvillä tarinoilla pitääkin. Kun seuraavan kerran tulee puhe siitä, kuinka EU:n kamala sääntely kiusaa suomea tai suomalaisia, kannattaa kysyä miten se muuttaa maailmaa kymmenen vuoden päästä ja voiko käydä niin, että silloin suomalainen yritys ja kansalainen olisivatkin voittajia. Ihan niin kuin sinäkin, joka varoituksesta huolimatta tämän uskalsit lukea.

 

Pete Pakarinen

Pete Pakarinen

Pete Pakarinen työskentelee lehdistöneuvonantajana Euroopan parlamentin EPP-ryhmässä.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt