X
SULJE MAINOS
Euroopan komission päärakennus Berlaymont Brysselissä. LEHTIKUVA/ANNIINA LUOTONEN

Etlan mukaan EU:n finanssipoliittiset säännöt ovat epäonnistuneet

Etla esittää EU:n finanssipoliittisten sääntöjen yksinkertaistamista ja lisää valvontaa.

Eurooppa tarvitsee finanssipoliittisia sääntöjä jäsenmaiden velkaantumiskehityksen taittamiseksi, mutta nykysäännöt kaipaavat pikaista uudistamista, toteaa Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla.

Tutkimuslaitoksen mukaan sääntöjen voidaan katsoa epäonnistuneen finanssipolitiikan ohjaamisessa, sillä EU-jäsenmaiden velkaantuminen ei ole vähentynyt nousukausina.

Nykyiset monimutkaiset säännöt kaipaavat yksinkertaistamista sekä valvonnan tehostamista. Uusissa säännöissä pitää pitkän aikavälin velkakestävyystavoite tuoda selkeämmin esiin ja valvonta tulee toteuttaa lyhyen aikavälin mittareilla, kuten menosäännöllä.

Etlan tutkimusjohtaja Tero Kuusi ja tutkija Päivi Puonti painottavat, että uusissa säännöissä pitää nostaa selkeämmin esiin pitkän aikavälin velkakestävyystavoite sekä tehostaa valvontaa lyhyemmän aikavälin mittareilla, kuten menosäännöllä.

Finanssipolitiikan säännöillä pyritään rajoittamaan hallitusten toimia sekä ohjaamaan niitä optimaaliseen suuntaan suhdannetasausten ja pitkän aikavälin finanssipolitiikan kestävyyden kannalta. Viime vuosikymmenet ovat osoittaneet, että Euroopan maat tekevät hyvin erilaista finanssipolitiikkaa, mikä näkyy julkisen talouden rahoitusaseman suurena hajontana EU-maissa.

Toimivien finanssipolitiikan sääntöjen luominen on kuitenkin osoittautunut EU:ssa vaikeaksi tehtäväksi, ja nykyinen sääntökehikko on monimutkaisten ja päällekkäisten sääntöjen kokoelma.

– Eurooppa tarvitsee finanssipolitiikan sääntöjä julkisten talouksien velkaantumiskehityksen taittamiseksi. Nykyiset säännöt ovat kuitenkin epäonnistuneet ja kaipaavat uudistamista, tiivistää Etlan tutkimusjohtaja Tero Kuusi.

– On perusteltua sanoa, että nykysäännöt ovat epäonnistuneet finanssipolitiikan ohjaamisessa. Vaikka jäsenvaltioiden talouspolitiikkaa on ohjattu jo pitkään yhteisillä säännöillä, keskimäärin EU:ssa velkaantuminen ei ole vähentynyt nousukausina eikä riittäviä taloudellisia puskureita ole luotu laskukausien varalle, Kuusi jatkaa.

Paremmin laaditut säännöt voisivat mahdollistaa finanssipolitiikan tehokkaamman valvonnan erityisesti nousukausina ja toisaalta selkeyttää koko sääntökehikon tavoitteita. Samalla tutkijoiden mukaan vastuu talouspoliittisista päätöksistä ja niiden seurauksista pitäisi palauttaa täysimääräisesti jäsenmaille ja vahvistaa jäsenmaiden omien kansallisten valvojien asemaa.

– Jos jäsenmaat eivät luovuta talouspoliittista toimivaltaa EU:lle, eivät sanktiot ole uskottavia suvereenien valtioiden pakottamiseksi toimimaan toisin, huomauttaa Puonti.

Nykysääntöjä vaivaa monimutkaisuus sekä valvonnan puute

Nykyinen EU-sääntökehikko on monimutkaisten ja päällekkäisten sääntöjen kokoelma. Lisäksi eräät sen osat toimittavat heikosti tehtäväänsä, toteavat tutkijat. Ongelmia aiheuttavat useat keskenään ristiriidassa olevat tavoitteet sekä komission harkintavallan kasvu sääntöjen tulkitsemisessa.

– Lukuisten uudistusten myötä säännöt ovat myös muuttuneet erittäin monimutkaisiksi. Esimerkiksi suuren yleisön ymmärtämät termit kuten ’alijäämä’ ja ’velkasäännöt’ on korvattu vaikeasti ymmärrettävällä ja alati muuttuvalla rakenteellisen rahoitusaseman tavoitteella, Kuusi sanoo.

Sääntöjen legitimiteetin kannalta ongelmallista on myös komission harkintavallan kasvaminen sekä sääntöjen muuttuminen entistä monimutkaisemmiksi. Ylikansallinen elin, kuten Euroopan komissio tai neuvosto antavat jäsenmaille suosituksia ja ohjeita, mutta eivät vastaa niiden seurauksista. Poliittinen vastuu pysyy edelleen jäsenvaltioiden hallituksilla.

Pitkän ajan velkakestävyystavoite ja menosääntö

Finanssipolitiikan sääntöjen uudelleenarviointi on tarpeen, sillä sääntöjen kehitystyö on Etlan tutkijoiden mukaan ajautunut umpikujaan. Kuusi ja Puonti painottavat, että uusissa säännöissä tulee nostaa selkeämmin esiin pitkän aikavälin velkakestävyystavoite sekä tehostaa valvontaa lyhyemmän aikavälin mittareilla, kuten menosäännöllä.

– Finanssipolitiikka tarvitsee ennen kaikkea ankkurikseen uskottavan keskipitkän aikavälin tavoitteen, jota kohti edetään päättäväisesti. Tavoitteen valvontaa tehostetaan lyhyen aikavälin mittareilla, mutta vastuu talouspoliittisista päätöksistä sekä niiden seurauksista on palautettava jäsenmaille itselleen. Yhteisvastuuseen kriisien aikana pitää sitten liittää vielä tiukka ehdollisuus siitä, että nousukausina finanssipolitiikka on uudistetun sääntökehikon mukaista, esittää Puonti Etlan ratkaisuehdotuksia Etla-raportissa Keep It Simple, Not Stupid – Kuinka pelastaa EU:n finanssipoliittiset säännöt.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt