Viime vuonna voimaan tulleen eläkeuudistuksen jälkeen työeläkemaksujen taso on nyt ensimmäistä kertaa yksityisalojen eläkejärjestelmän historian aikana suunnilleen kestävällä tasolla, kertoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla.
Eläkeuudistuksessa asetettiin tavoitteeksi tasainen ja tarkoituksenmukainen maksukehitys sekä etuuksien ja niiden rahoituksen turvaaminen myös pitkällä aikavälillä. Tavoitteen toteutumiseen täytyy Etlan tuoreen tutkimuksen mukaan kuitenkin suhtautua realistisesti.
Tutkimuksen tekijä Jukka Lassila Etlasta muistuttaa, että järjestelmän rahoitukseen kohdistuu suuria riskejä, jotka liittyvät väestökehitykseen, talouskasvuun ja sijoitusten tuottoon. Niistä tehdyt ennusteet ovat pohjana arvioille tasaisesta ja riittävästä maksutasosta.
– Maksujen täysi vakaus on mahdotonta, koska käsitys sopivasta maksutasosta perustuu pitkälle tulevaisuuteen ulottuviin arvioihin ja ennusteisiin, joita joudutaan muuttamaan. Kun talous- ja väestöprojektiot ajan mittaan muuttuvat, muuttuu myös arvio eläkemaksujen riittävyydestä väistämättä, hän toteaa.
Suomen työeläkejärjestelmä on Lassilan mukaan nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin. Etuuksien määräytyminen ansioiden mukaan on selkeää ja sääntöihin on luotu merkittävää automatiikkaa elinajan odotettavissa olevan pidentymisen varalta.
Hyvästä lähtötilanteesta huolimatta eläkeuudistuksia on hänen mukaansa kuitenkin odotettavissa tulevaisuudessakin.
– Järjestelmän rahoitus on alttiina suurille talous- ja väestöriskeille. Eläkeuudistukset eivät tulevaisuudessakaan ole poikkeus, ne ovat sääntö, hän arvioi.
Lassila on tutkinut sukupolvien välistä tulonjakoa vertaamalla työurien aikaisia eläkemaksuja myöhemmin saataviin eläke-etuuksiin. Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti vuosina 2000-2004 syntynyttä ikäluokkaa, joka on lähivuosina tulossa työmarkkinoille. Työeläkejärjestelmä ei ole heille yhtä antelias kuin se oli 1940- ja 1950-luvuilla syntyneille. Verrattuna myöhempiin ikäluokkiin tilanne on kuitenkin auki.
Lassilan mukaan nuoret ikäluokat hyötyvät suuresti aiempien ikäryhmien kartuttamista eläkerahastoista, mutta voivat toisaalta perustellusti soimata vanhempia siitä, etteivät nämä korottaneet eläkemaksuja aiemmin ja keränneet vielä suurempia rahastoja.
Tutkimusneuvonantaja Jukka Lassilan tutkimus Aggregate risks, intergenerational risk-sharing and fiscal sustainability in the Finnish earnings-related pension system (ETLA Working Paper 57) julkaistiin keskiviikkona.
