Avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja on kirjoittanut uutuuskirjaansa Kohti ikuisuutta (Ursa) luvun Ikuisuuden palatsit. Siinä hän toteaa, ettei maailmankaikkeus mahdu pieneen tajuntaamme.
– Sen mitat eivät ole meidän mittojamme, sen aika ei ole meidän aikaamme, sen luvut eivät ole meidän lukujamme, eivätkä myöskään sen tarjoamat mahdollisuudet mahdu ajatuksiimme kuin vaivoin, Esko Valtaoja toteaa
– Kuinka voisin ottaa sinut mukaani liitämään yli vuosien ja valovuosien, nostaa sinut niin korkealle ajan raunioiden yläpuolelle, että näkisit niiden takana sädehtivän ikuisuuden loputtoman valon? Että ymmärtäisit, kuinka ihmisen koko kirjoitettu ja kirjoittamaton historia on vain pianistin lyömä ensimmäinen sointu konsertin alkaessa?
Professori puhuu ikuisuuden perspektiivistä, josta katsottuna ”olemme ratkaisseet tämän päivän ongelmamme, olemme vapaita, terveitä, viisastuneita Homo sapienseja tai todennäköisemmin Homo superioreja, askelta lähempänä Danten taivastilaa. Asumme hyvinvoivalla maapallolla, sovussa niin itsemme kuin kukoistavan luonnonkin kanssa, mutta moni meistä kulkee jo jossain muualla, kehtonsa jättäneinä. Elämme miten itse haluamme, niin pitkään kuin haluamme”.
Hänen mukaansa ”taivas on täynnä jumalia”. Valtaojan mukaan emme tiedä minne matkaamme ja minne maailmankaikkeus matkaa, mutta emme voi emmekä saa olla pohtimatta kolmatta suurta kysymystä polulla kohti ikuisuutta: onko kosmoksella jokin tarkoitus, jokin päämäärä?
Esko Valtaoja kertoo keskusteluistaan Lapinlahden kirkkoherra Lauri Jäntin kanssa teologiasta, jossa uskonnon painopiste on tulevaisuudessa, ”luvatussa lopullisessa ja täydessä yhteydessämme Jumalan kanssa”.
– Kristinuskossa olemme saaneet vastaanottaa esimakua tästä, mutta koko maailma ja kehitys on todella ymmärrettävissä vain päätepisteestä taakse päin katsoen, ei nykyhetkestä eteenpäin tähystellen. Vasta omegapiste, päämäärä, selittää ja oikeuttaa kaiken. Eräänlaista teologista taannustamista siis.
– Jos singulariteetti on nörttien ylösnousemus, niin omegapiste on nörttiteologien singulariteetti, Danten taivastila hieman eri kantilta lähestyttynä.
– Ja mitähän tällä sunnuntaisaarnalla on tekemistä tietokirjaosastolle yrittävässä opuksessa, kyselee Joukko Huolestuneita Vapaa-ajattelijoita. Ei huolta, en ole tullut uskoon, mutta omegapiste kurkkii siellä sun tällä nykyfysiikan ja kosmologian maailmankuvassa, tosin yleensä naamioituneena ja eri nimellä esiintyen, Esko Valtaoja toteaa.
Hänen mukaansa maailmankaikkeus todellakin kehittyy, ei vain kierrä kehää tai vello paikallaan.
– Kosminen evoluutio, fysikaalinen evoluutio, kemiallinen evoluutio ja biologinen evoluutio tapahtuvat kaikki kiltisti luonnonlakien mukaan, mutta jotenkin kummasti lopputuloksena on kvarkkipuurosta syntynyt simpanssi, joka hypähtää puusta alas savannille ja alkaa rakentaa tähtiluotaimia, professori ihmettelee.
– Tutkijat kavahtavat yleensä ajatuksia suunnasta, päämäärästä ja tarkoituksesta, vedoten siihen, että sellaiset kuuluvat vain ihmisen – tai vielä pahempaa, uskonnon – maailmaan, eivät tieteeseen ja sen muuttumattomiin sääntöihin ja lakeihin. Kenties eivät, mutta jotain outoa täällä on tekeillä.
Hän siteeraa Stuart Kauffmania, jonka mukaan kehittyminen voi olla jollain tavalla koodattu luonnonlakeihin, jolloin elämä ja tietoisuus eivät olisi pelkkiä kosmisia sattumia, vaan linkkejä väistämättömässä nousussa kohti… jotain.
– Olen nyt suolla, johon on jo uponnut luvuton määrä kvanttiguruja, holistikkoja, filosofeja, itämaisia viisaita, teoreettisia fyysikkoja ja henkisen kasvun opettajia. Onneksi osaan hypähdellä mättäitä pitkin takaisin kovalle maalle sillä aikaa kuin kosmoksen aaltofunktio jatkaa romahtamistaan kohti täydellisen, maksimaalisen tietoisuuden tulevaisuutta, Valtaoja peruuttaa.
LUE MYÖS:
Suomen tunnetuin tiedemies: Ihmisestä tulee kuolematon Homo superior
