X
SULJE MAINOS

Esko Aho: Nyt tehdään pieni tulonsiirto, mutta näyttää sekin olevan liikaa

Jos jostain pitäisi osoittaa mieltä, olisi se entisen pääministerin mielestä se, että uudistuksia on lykätty jo kymmenen vuotta.

– Kaikilta jää huomaamatta, että meillä on takanamme historiallisen huonon taloudellisen kehityksen jakso ja kokonaistilanteemme on huonompi kuin pitkiin aikoihin, talousvaikuttaja ja lamavuosien 1991–95 pääministeri Esko Aho toteaa Verkkouutisille.

Hallitus päätti tällä viikolla toimista Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi. Kilpailukykypaketilla hallitus muuttaa helatorstain ja loppiaisen palkattomiksi vapaapäiviksi, säätää ensimmäisen sairauspäivän palkattomaksi ja sitä seuraaviin 20 prosentin omavastuun. Lisäksi ylityökorvaukset puolitetaan ja sunnuntaikorvausta leikataan. Myös vuosilomia lyhennetään.

Etenkin se, että päätökset aiotaan ajaa läpi pakottavalla lainsäädännöllä, on saanut ammattiyhdistysliikkeen takajaloilleen. SAK on ilmoittanut järjestävänsä muiden palkansaajakeskusjärjestöjen kanssa suurmielenosoituksen. Tätä kutsutaan ”keltaiseksi kortiksi” hallitukselle.

– Jos jotain vastaan pitäisi osoittaa mieltä, lähtisin osoittamaan mieltä jo kymmenen vuotta kestänyttä talouden taantumaa ja sen aiheuttamia ongelmia vastaan, Esko Aho toteaa.

Hänen mielestään julkisessa keskustelussa on unohdettu tosiseikat. Aho sanoo hallituksen valinneen tarjolla olleista huonoista vaihtoehdoista vähiten huonon.

Vastuu ei ole järjestöillä

– Se on se todellisuus, jossa me olemme. Päätöksiä on lykätty. On uskottu, että asiat hoituvat itsestään. Sitä on tehty kymmenen vuotta. Eikö se ala jo riittää, Esko Aho kysyy.

Työmarkkinasyksystä on povattu hallituksen päätösten vuoksi vaikeaa, ja monet uskovat palkansaajajärjestöjen pyrkivän voittamaan neuvotteluissa takaisin sen, mitä nyt on menetetty.

Entisen keskustajohtajan mukaan kovatkin soraäänet kuuluvat asiaan, kun aletaan tehdä pitkään lykättyjä uudistuksia.

– On täysin utopiaa ajatella, että ne tehtäisiin niin, että kaikki taputtavat, hän toteaa.

Julkisessa keskustelussa tuppaa Ahon mukaan unohtumaan, että viimekätinen vastuu on Suomessa aina vaaleilla valituilla päättäjillä.

– Suomen tulevaisuus ei ole erilaisten intressitahojen yhteinen tahto, vaan kansan valtakirjalla toimivan eduskunnan ja hallituksen määrittämä suunta, hän toteaa.

Nimet paperiin

Esko Aho muistuttaa, että Suomen nykyisessä taloustilanteessa on kyse toimintaympäristön muuttumisesta. Siihen ei voida hänen mukaansa vaikuttaa. On reagoitava.

Aho ymmärtää hallituksen kiireen. Asioista ei voida hänen mukaansa vain keskustella loputtomiin samalla, kun valtio velkaantuu kestämätöntä viiden miljardin vuosivauhtia.

– Aika monelta olisi katkennut usko tulevaisuuteen, jos mitään ei olisi tehty, Aho pohtii.

Vaikka pääministeri Juha Sipilän (kesk.) voimakkaasti ajama yhteiskuntasopimus kaatuikin, kannatti sitä Esko Ahon mukaan yrittää.

Hänestä sopimuksen tavoittelu on menettelytapa, joka on hyvä olla takataskussa, kun joudutaan sopeutumaan muutoksiin, eikä devalvaation tie ole enää euron vuoksi auki.

Ahon mukaan vaihtoehtoisia tapoja sopeutua rakennemuutoksiin on etsitty yhdessä lähes tuloksetta jo kymmenen vuotta. Hän nostaa eläkeratkaisun ainoaksi merkittäväksi esimerkiksi onnistumisesta.

Vaikean ajan ja tiukan talouspolitiikan pääministerinä muistettu Aho sanoo devalvaation olleen omalla tavallaan helppo konsti.

– Sen aiheuttamat kivut voitiin sietää ilman, että kenenkään tarvitsi panna nimiään paperiin. Tässä on nyt se ongelma, että joutuu ottamaan vastuun päätöksistä, Aho naurahtaa.

Devalvaation kuva on taas päässyt vääristymään.

– Jännä juttu, mutta ihmiset ajattelevat, ettei devalvaatio vienyt keneltäkään mitään. Se oli erittäin kova tulonsiirto, joka tehtiin vientisektorin hyväksi. Häviäjinä olivat kotimarkkina-alat. Nyt tehdään aika pieni tulonsiirto, mutta näyttää siltä, että sekin on liikaa, kun se jouduttaisiin tekemään niin, että pannaan nimiä paperiin.

Tuottavuutta lisättävä

Esko Aho muistuttaa, etteivät jo tehdyt päätökset riitä vielä sellaisenaan nostamaan Suomea suosta.

Tuottavuuden parantaminen vaatii kipeiden tosiseikkojen tunnustamista. Yksi niistä on Ahon mukaan se, ettei Suomi ole enää 1990-luvun teknologian ihmemaa.

– Suuri tuottavuusloikka edellyttää paljon laadullisia uudistuksia. Meidän on herättävä siihen, että teknologia voi auttaa meitä suunnattomasti tästä urakasta selviytymisessä. Meidän on tehtävä sen suuntaisia toimia. Tässä hallituksellakin on iso rooli.

Aho uskoo yhteisen sopimisenkin olevan helpompaa, kun aletaan puhua laadullisen kilpailukyvyn parantamisen vaatimista toimista.

– Tämä ei vaadi menneestä leikkaamista vaan valmiutta tehdä uusia asioita entistä nopeammin.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt