Manfred Weber. LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI

EPP:n Manfred Weber on ylpeä konservatiivi

Kekustaoikeistolainen EPP jatkaa konservatiivien liikkeenä. Alexander Stubbin valinta olisi muuttanut linjaa.

”Jos Alex valitaan, EPP muuttuu, jos Weber, se ei muutu.”

Näin tiivisti eräs EU-parlamentissa vaikuttava epp:läinen hetkeä ennen kuin kärkiehdokasvaalin äänet oli laskettu. Kuten tiedetään, saksalainen Manfred Weber voitti mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin Alexander Stubb.

Yleisesti tiedetään sekin, että Weber edustaa EPP:n niin sanottua konservatiivisuuntausta ja Stubb liberaaleja.

Konservatiivisen epp:läisen arkkityyppi on harmaantuva setämies, joka kulkee vallan käytäviä perässään avustajien laahus. Laahukseen kuuluu vähintään yksi nuori upea nainen upeissa vaatteissa ja sylissään EPP-miehen mappi. Ilmastonmuutos on miehelle pelkkä sana ja digitalisaatio avustajille kuuluva asia.

Weber itse ei ole edellä kuvattu konservatiivi. Hän on vaatimattoman oloinen ihminen, jolla on taito olla läsnä tilanteessa, kun hän kohtaa ihmisiä. Monet hänen tukijansa kuitenkin ovat aitoja setämiehiä.

Liberaali epp:läinen kulkee kapeassa puvussa, ja hän on tuonut naisavustajansa takaansa vierelleen, jopa ohi. Hän uskoo, että koodarit kohottavat Euroopan pois populismin alhosta. Liberaali sanoo olevansa keskustaoikeistolainen mutta ei mainitse sanaa kristillisdemokraatti.

Kristillisdemokratia tuntuu olevan EPP:ssä niskan päällä. Sitä ylistettiin Helsingin EPP-kokouksessakin lukuisia kertoja. Weber itse sanoi, että joidenkin mielestä kristillisten juurten korostaminen on vanhanaikaista.

– Mutta minä en välitä siitä, hän totesi paatoksella ja keräsi suosionosoitukset.

Antoi Weber myös piikin liberaalien suuntaan. Hän sanoi, että EPP ei tarvitse liberaaleja kertomaan, millä tavoin Euroopan asiat pitää hoitaa. Hän ei kuitenkaan suunnannut piikkiä EPP:n sisäisille kilpailijoilleen, vaan EU-parlamentin liberaaliryhmälle Aldelle.

Alden vastaisku tuli päivää myöhemmin. Se ilmoitti perustavansa uuden edistyksellisten voimien liikkeen yhdessä En Marche -puolueen kanssa. Jälkimmäisen on perustanut Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Alde ilmoitti myös, että se ei tue kärkiehdokasjärjestelmää, koska malli suosii EPP:tä.

Weber on tavannut Macronin kerran, kun hän vieraili Pariisissa Élysée-palatsissa. Monessa asiassa he löysivät yhteisen näkemyksen, mutta Weber ei pidä siitä, että Macron haluaa jakaa EU:n nopeasti ja hitaasti yhteistyötä lisääviin valtioihin. Weberin mielestä tämä lisää unionin jakautumista.

Olisi väärin sanoa, että EPP hajoaa konservatiiveihin ja liberaaleihin. Korkeintaan niiden välillä kulkee ohut juopa. Sekin pidetään piilossa ainakin siihen saakka, kun EU-vaalivoitto on kuitattu.
Puolueen vapaamielisemmätkään eivät pelkää, että Weber EU-komission puheenjohtajana palauttaisi unionin menneisyyteen tai alkaisi murentaa naisten oikeuksia.

Weber haluaa pitää EPP-puolueen yhtenäisenä, ja sen vuoksi hän kertoo puolustavansa EU:n liberaalia demokratiaa. Hän ilmoitti Helsingissä, että komission puheenjohtajana hän laatisi lakiesityksen, joka edellyttää EU:n jäsenmaita sitoutumaan laillisuusperiaatteeseen.

Ainakin yksi ero Weberin ja Stubbin kampanjoissa näkyi. Weber korosti, että laiton maahanmuutto pitää saada loppumaan ja esitti, että jatkossa EU:hun saa tulla vain passi kädessä. Unionin ulkopuolelle perustettaisiin keskuksia, joissa pakolaiset voisivat odottaa päätöstä.

Stubbkin totesi, että maahanmuuton pitää olla laillista. Hän kuitenkin lisäsi, ettei ikääntyvä EU selviä ilman maahanmuuttajia.

Kansanedustaja Eero Heinäluoma (sd.) kirjoitti Weberin valinnan jälkeen, että Suomelle tämän valinta on hyvä asia. Saksalaiset ovat aina ymmärtäneet Suomen asiaa, Heinäluoma arvioi Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissaan.

Sosiaalidemokraateilla saattaa olla muitakin syitä pitää Weberistä. Ainakin hän haluaa luoda EU:hun työpaikkoja ja suhtautuu myönteisesti ”sosiaaliseen Eurooppaan” eli sosiaaliturvaan.

Tosin Weberin motiivit kumpuavat eri lähteestä kuin sosiaalidemokraateilla. Weber on harras katolinen ja tekee kirkossa vapaaehtoistyötä. Aatteeseen kuuluu heikompien auttaminen.

Kärkiehdokasta valittaessa Stubb teki Suomen mittakaavassa ainutlaatuisen kampanjan. Tätä ennen kukaan ei ole näin näyttävästi hakenut näin korkeaa tehtävää EU:ssa. Ex-pääministeri Paavo Lipponen (sd.) oli mukana komission puheenjohtajapelissä vuonna 2004 ja neuvoston puheenjohtajuutta 2009, mutta valinnat tehtiin suljettujen ovien takana. Avointa kampanjaa Lipponen ei joutunut käymään.

Weber sanoi, että Stubbin tapa innostaa väkeä taakseen täytyy ottaa mukaan EPP:n vaalikampanjaan. Muuta Weber ei Stubbille luvannutkaan. Esimerkiksi mahdollisista EU-tehtävistä Weber lupasi keskustella Stubbin kanssa myöhemmin.

Palkinto saattaa olla luvassa vuosienkin päästä.

Viisi vuotta sitten ranskalainen poliitikko Michel Barnier hävisi kärkiehdokkuuden Jean-Claude Junckerille. Barnier odotteli pari vuotta vailla varsinaista tehtävää. Kesällä 2016 Juncker nimitti hänet EU:n Brexit-neuvottelijaksi. Nyt Barnier kerää ylistystä ympäri Euroopan.

EU-vaalit käydään toukokuun lopussa. Jotta Weberistä tulee komission puheenjohtaja, kolmen asian pitää tapahtua: EPP:n pitää voittaa vaalit, EU-päämiesten pitää ehdottaa häntä ja EU-parlamentin pitää hyväksyä ehdotus.

Teksti on julkaistu alunperin Nykypäivä-lehdessä 12/2018

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt