Omasta terveydestään huolestunut kansalainen on usein ymmällään. Hänelle tarjotaan monelta taholta ohjeita, hoitoa ja lääkkeitä vailla vastuuta. Kyse on salaliittoteorioiden tasolla tapahtuvasta pelon lietsonnasta. Suuri osa ”vaihtoehtoisesta” tarjonnasta perustuu jopa kuluttajien epätoivoon.
Uhanalaisimpina ovat sairaat, jotka eivät mielestään ole saaneet virallisen terveydenhoidon avulla helpotusta. Epätoivo ja hyväuskoisuus tekevät heistä otollisia kohteita katteettomille lupauksille. Ihmeparantumisista tai potilaina rohtoja nauttineista julkaistaan toivoa herättäviä lausuntoja.
Lääketieteen tohtori Juhani Knuuti sai oivallisen tilaisuuden tarkkailla terveysväittämiä vietettyään kuukausia poissa kotoaan vierailevana professorina Hollannissa. Yksinäiset iltansa hän käytti vanhan harrastuksensa parissa. Hän on vuosikaudet pitänyt terveysasioita käsittelevää blogia (Turun Sanomien alustalla), ja nyt hotelli-illat kuluivat aihepiiriä käsittelevän kirjan kokoamisessa.
Asiantuntijan laatima tietokirja on kannesta kanteen luettuna tiivis, monelle jopa raskas kokemus, mutta hakusanaluettelon avulla sitä voi hyödyntää aihekohtaisesti. Maallikko ei riemastu 568 eri tutkimusta käsittävästä tutkimuksesta – pääosa vieraskielisiä, mutta niihin nojaamalla Knuuti pystyy paljastamaan bluffitietoa. Hän on itse julkaissut puolisen tuhatta tieteellistä artikkelia ja ollut mukana useiden oppikirjojen laadinnassa.
”Kemiallinen”, ”luonnosta”…
Somesekamelskasta löytyy hämmästyttävällä varmuudella kirjoitettua klikkaustietoa asiasta kuin asiasta. Väittämäesimerkkejä:
”Verenpaine ja muut suolaan liitetyt ongelmat johtuvat siitä, että se on kemiallista, ja siitä, että se ei kunnolla imeydy”… ”Teollisesti valmistettu kemiallinen suola ei edes kunnolla liukene veteen, Himalajan vuorisuola liukenee”.
Knuutin vastaväite: ”Ruokasuolaa ei valmisteta kemiallisesti, sillä sitä on runsain mitoin muutoinkin saatavilla. Ongelma ei ole huono imeytyminen, vaan se että nautimme suolaa helposti liikaa. Myytti on että kaikki luonnolliset aineet olisivat terveellisiä. Mitään terveyshyötyjä ei ole odotettavissa, jos vaihtaa tavallisen ruokasuolan muotisuolaan.”
Lisäksi Knuuti korostaa, että juuri luonto on tupaten täynnä myrkkyjä, että tavallinen ravintoaine voi olla haitallista väärin annosteltuna. Luonnollisuuden kritiikitön ihailu on vastuutonta romantisointia.
Lääketieteen tutkimukset eivät tue salaliittouskomuksia
Yksi hurjimmista terveyteen liittyvistä uskomuksista liittyy rokotuksiin. Uusimmat ovat lähteneet liikkeelle koronavirusrokotteista. Ääri-intoilijat ovat kehittäneet salaliittoteorioita, joiden mukaan koko ongelma olisi keksitty, rokotteisiin olisi piilotettu mikrosiruja, joilla voitaisiin vaikkapa seurata tai manipuloida rokotuksen saaneita.
Asiaan vihkiytyneet ovat suoraa uskonnonomaista jatketta niille, jotka ovat olemattomin perustein saarnanneet kaikenlaisten rokotusten turmiollisuudesta.
Facebookin ryhdyttyä poistamaan näiden puritaanien valheita, he ovat siirtyneet uusille alustoille, jotta heidän ideologinsa voisivat pysyä vastuunkantaman päässä. Juhani Knuuti tutustui näiden kiihottajien väittämiin kirjautumalla salanimellä heidän tiedonvälityksensä piiriin.
Rokotusten vastustajat esittävät näkemystensä perusteiksi todisteita, joilla ei ole lääkärien silmissä tiedollista pohjaa. Kauhukertomukset ja kuvatodisteet ovat pelon kylvämistä.
Yhtenä vihan kohteena on HPV-rokote, monissa maissa nuorille tytöille – ennen sukupuolielämää – annettavaan rokotusohjelmaan. Sillä ehkäistään infektiovaaraa ja estetään kohdunkaula-, peräaukon- ja nielusyöpiä.
Merkittävää rokotusten tehossa – myös tuhkarokon suhteen – on, että ns. laumasuoja saavutetaan, mikä on riippuvaista rokotuksen saaneiden lukumäärästä. HPV:n kohdalla hyviä tuloksia saavutettiin, kun kattavuus oli yli puolet kohderyhmästä.
Ruotsin koronakatastrofissa ei laumasuojaan päädytty. Sikäläisen infektiotietäjän tavoite saavuttaa laumasuoja pelkästään antamalla taudin levitä (ja tappaa) tarpeeksi, johti joukkokuolemiin. Siinä myös maan poliittinen johto likasi kätensä, mihin Knuuti ei tosin halua ottaa kantaa.
Hivenaineet tulonsiirron muotona: sairailta lääkäriliikemiehille
Yksi hyvin pitkälle sairaiden epätoivoon ja hyväuskoisuuteen perustuvista liiketoiminnan muodoista liittyy antioksidantteihin. Suomessa on pitkään toiminut liikeyrityksiä, jotka ovat hyödyntäneet antioksidantteja myyntityössä. Nimet Arstila, Jaakkola ja Tolonen ovat olleet tunnetuimmat, jotka epäsuorasti ovat tarjonneet hoitoja mitä kirjavimpiin vaivoihin. Ennen kuin lääkitykseen on päästy, potilaaksi itsensä tuntevan on tullut käydä lääkärinvastaanotoilla ja hintavissa tutkimuksissa.
Viimeisen vuosikymmenen kuluessa on asiantuntijoiden tietoon tullut laajoihin tutkimuksiin perustuvia tuloksia. Ne ovat olleet hivenainemyyjille noloa luettavaa. Aktiivinen myyntityö on kuitenkin saanut jatkua, koska Suomen kuluttajaa ei lakiteitse kylliksi suojata. Aikuisellahan on oikeus lääkitä itseään haluamallaan tavalla ja maksaa siitä suosittelijan haluama hinta.
Oma vakavasti sairastunut kollegani Max Rand (US, HS, Yle) ehti ennen menehtymistään turvautua – turhaan – ylettömän kalliisiin antioksidanttihoitoihin. Hukkaan menivät kymmenet vuorokaudessa popsitut rohdot, hukkaan menivät laboratoriotutkimukset ja vastaanotot. Kun vastaavanlaisesta reseptipinosta kyselin asiantuntijafarmaseutilta, kommentti oli tyly: mutta tuohan on ihan normaali lisensiaatti X:n paketti! Tässä olisi apteekeillakin itsetutkinnan paikka.
Jo vuonna 2000 Ylen tutkivan journalismin keinoja käyttävä paljastusohjelma MOT-ohjelma käsitteli hivenaineliiketoimintaa. Se oli murheellista katseltavaa, sillä tutkimukset joihin ko. liikemiehet perustivat väitteensä, osoittautuivat perättömiksi. Heidän mainitsemansa todistajat kielsivät antaneensa ko. tietoa tai päätyneensä myyntityön kannalta mieluisiin tuloksiin.
Juhani Knuuti: Kauppatavarana terveys. Selviydy terveysväitteiden viidakossa. Minerva 2020.
